Kotimaassaan melkoisen tuntematon brittibändi The Renegades nousi 1960-luvun Suomessa huippusuosioon. Ratsuväen univormuissa esiintyvä energinen ryhmä herätti miltei beatlemaniaan verrattavaa hysteriaa.
Renegadesin musiikki oli rämäkkää, perinnetietoista rock and rollia ja osuvasti valittuja tunteikkaita slovareita. Käheä-äänisen solistin Kim Brownin ulosanti oli oleellisesti rajumpi kuin useimpien hänen suomalaisten kollegojensa. Bändin lisävaltteja olivat vauhdikas lavashow, huomattavan pitkät tukat ja ajan normeihin nähden muutenkin epäsiisti (tai ainakin epämuodollinen) olemus.
Birminghamissa vuonna 1960 perustetun bändin soolokitaristina toimi Denys Gibson, basistina Ian Mallet ja rumpalina Graham Johnson. Yhtyeen toi maahan ohjelmamyyjä Leo Heinonen, joka kierrätti Suomessa monia muitakin ulkomaisia artisteja.
Renegadesin tavaramerkkinä olivat siniset, keltaraitaiset esiintymisasut, jotka muistuttivat pohjoisvaltioiden ratsuväen asepukuja Yhdysvaltain sisällissodan ajalta. Innokkaat ihailijat askartelivat itselleen samankaltaisen vaateparren.
Keikoilla bändi villiinnytti yleisöä joukkomitassa. Hurmioituneet tytöt pyörtyilivät, ja lehdet kertoivat katsomoiden muuttuvan "huutavaksi ja nyyhkyttäväksi massaksi".
Vuonna 1997 tehdyssä haastattelussa Kim Brown muistelee soittajien nauttimaa suosiota: "We did have a lot of girlfriends." Joskus tähteys tuntui pelottavaltakin, esimerkiksi kun riehaantunut fanilauma oli kaataa bändin keikka-auton. Kotona Birminghamissa kukaan ei uskonut bändin kertomuksia kuuluisuudestaan kaukaisessa Suomessa.
Kuusikymmenluvun puolivälin jälkeen suurin menestys alkoi olla jo takana päin, eikä vaihtaminen kepeämpään levytysmateriaaliin auttanut asiaa. Näytteitä vuonna 1966 ilmestyneeltä Pop-albumilta kuultiin Kuusiston linnanraunioissa kuvatussa Ohimennen-sarjan jaksossa.
Renegades esittää ohjelmassa myös italialaisen sävelmän Un giorno tu mi cercherai, jolla se edellisenä keväänä osallistui San Remon iskelmäkilpailuun. Yhtye siirtyi keikkailemaan Italiaan ja levytti siellä tulevina vuosina melko runsaasti.
Vielä vuoden 1966 aikana kokoonpano alkoi kuitenkin rakoilla. Bändi jatkoi silti kitaristivaihdosten jälkeen vuoteen 1971 asti. Kim Brown perusti Italiassa 1970-luvulla uuden ryhmän nimeltä Kim & The Cadillacs. Haastattelussaan hän kertoo jääneensä kaipaamaan Suomesta tyttöjä, nakkikioskeja ja rantasaunaa.
Videoissa esitetyt kappaleet
Thirteen Women, säv. ja san. Dickie Thompson. Tv-tallenteen alkuosa ei ole säilynyt, video alkaa kesken kappaleen.
Un giorno tu mi cercherai, säv. Girolamo ja Francesco Campanino, san. Armando Sciascia. Too Many Heartaches, Hey Look Over Here, Working And Smoking, Love Love Love, säv. ja san. Kim Brown, Denys Gibson, Ian Mallet ja Graham Johnson. Juontajana Markku Veijalainen.
The Renegades teki Suomessa yhteensä neljä albumia. Isoin singlehitti oli vuoden 1964 lopussa julkaistu Cadillac, omiin nimiin kirjattu versio Vince Taylorin 1950-luvulla levyttämästä Brand New Cadillacista. Muita suosittuja numeroita olivat Do the Shake, Seven Daffodils, My Heart Must Do the Crying, Matelot ja Take a Heart. Bändin ihailijoihin ovat kuuluneet mm. Tuomari Nurmio, Topi Sorsakoski, Esa Pulliainen ja Esa Kuloniemi. Renegadesin musiikkia on kuultu monissa Aki Kaurismäen elokuvissa. Kitaristi Denys Gibson erosi (tai erotettiin) yhtyeestä kesällä 1966, ja hänen tilalleen astui Joe Dunnett, joka runsaan vuoden päästä korvautui Mick Webleyllä. Renegades koottiin 1990-luvun lopulla uudelleen revival-esiintymisiä varten. Ian Mallet kuoli vuonna 2007, Kim Brown vuonna 2011 ja Denys Gibson vuonna 2016.
Kirjallisuutta: Jake Nyman, The Renegades – härmärockin vierastyöläiset, teoksessa Suomi soi 2, Tammi 2004.