Lasse Mårtenson johdattaa katsojat Linnanmäen arkipäivään vuonna 1974 kuvatussa filmissä. Tuolloin huvipuistossa oli myös eläimiä kuten norsunpoikanen Citta, jota Mårtenson pääsi laulaen kylvettämään. Linnanmäen historiasta ja yllättävistä arjen tilanteista kertoo ohjelmapäällikkö Sara Ekelund.
Linnanmäen aamu alkaa touhukkaana, kasveja hoidetaan, laitteita tarkistetaan ja roskia lakaistaan. Harjan varressa ahkeroimassa nähdään myös Lasse Mårtenson. Aamutoimien ja huvipuiston historiikin jälkeen Mårtenson johdattaa katsojat pelikoneiden ääreen, jotka ovat olleet osa huvipuistoa jo alkuajoista asti. Yksikätistä rosvoa pelatessaan Mårtenson laulaa kappaleen Raha, raha, raha (kohdassa 13:50).
Toimittaja Usko Santavuori haastattelee Linnanmäen ohjelmapäällikkö Sara Ekelundia tämän arjesta, joka on usein yllätyksiä täynnä. Huvipuiston pyörittämiseen ei ole oppikirjaa, joten tilanteita on ratkottava kekseliäisyydellä. Kuten eräänä heinäkuisena lauantaina, kun merileijona kuoli yllättäen. Ekelund muistelee, kuinka oli keksittävä miten ”200 kiloa kuollutta lihaa” kuljetetaan ja saadaan toimitettua suljettuna olevaan eläinlääketieteelliseen sairaalaan (kohdassa 17:30).
Santavuori haastaa Ekelundia eläinten pidosta huvipuistossa kysymällä, onko se hänen mielestään oikein. Tämä toteaa asiaan olevan monta näkökulmaa, mutta hänen omasta mielestään eläimistä pidetään Linnanmäellä parempaa huolta, kuin monien perheiden lapsista. Ekelund muistelee muun muassa tapausta, jossa simpanssin hammas kipeytyi ja piti löytää hammaslääkäri sitä hoitamaan.
Linnanmäen eläinkatraaseen kuului tuolloin myös norsunpoikanen nimeltä Citta. Yksi sen päivittäisistä hoitorutiineista on pesu ja Lasse Mårtenson pääseekin vesiletkun kanssa leikkisää norsua kylvettämään. Samalla hän esittää kappaleen Eläinten kieltä jos oppisin (kohdassa 21:05).
Filmillä nähdään myös Linnanmäeltä sittemmin poistuneita laitteita, kuten Troika ja Round Up, sekä vuonna 1964 avattu maailmanpyörä, jonka edustalla Mårtenson laulelee ”Ja kun sä maailmanpyörässä lennät, niin koet siipies kantavuuden…”
Sara Ekelundilla oli ohjelman kuvausten aikaan takana jo 24 vuoden ura Linnanmäellä ja siitä oli tullut hänen elämäntyönsä. Hän näkee huvipuistolla kaksi arvokasta tehtävää: se tuo ihmisille rentoutusta ja tuottaa rahaa lastensuojelutyöhön. Peacock-teatteria Ekelund uskaltautuu vertaamaan jopa kirkkoon ja toivoo, että ihmiset voivat siellä rentoutua ja irtautua arjesta samaan tapaan kuin kirkossakin.
Linnanmäen historiaa
Alppi- ja Lenininpuistojen muodostaman virkistysalueen keskeltä vuokrattiin vuonna 1950 niin sanottu Vesilinnanmäen alue aluksi kolmeksi vuodeksi lastensuojelujärjestöille, jotka perustivat paikalle huvipuiston. Nimi tuli kahdesta vesitornista eli vesilinnasta, jotka sijaitsevat mäellä yhä edelleenkin. Linnanmäki avattiin 27. toukokuuta 1950.
Vuodesta 1956 Linnanmäen on omistanut ja toiminnasta vastannut Lasten Päivän Säätiö, jonka perustivat kuusi lastensuojelutyötä tekevää järjestöä. Sen tarkoituksena on kerätä varoja suomalaiseen lastensuojelutyöhön Linnanmäen Huvipuiston toiminnan avulla.
Lasten Päivän juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun, jolloin järjestettiin Lasten Päivä -tapahtumia eri puolella Suomea. Tapahtumissa oli hauskaa ohjelmaa lapsille ja aikuisille, tarkoituksena oli kerätä varoja lastensuojelutyöhön.
Lasten Päivän Säätiön pitkäaikaisin toimitusjohtaja on ollut Bo Ekelund (vuosina 1958–1987). Bo ja Sara Ekelund olivat aikoinaan naimisissa, mutta erosivat 1950-luvun puolivälissä.