Unkarin kansannousun verinen tukahduttaminen ajoi 15 000 unkarilaista äkilliselle pakomatkalle marraskuussa 1956. Itävaltalainen uutisfilmi näyttää, miten itkevät unkarilaispakolaiset kävelivät Unkarin Sopronista Itävallan rajalle.
Unkarilaisten vallankumousyritys huipentui loka-marraskuun taitteessa 1956. Kun toiveet länsivaltojen poliittisesta tuesta kuivuivat kokoon ja neuvostojoukot ottivat yhteen kapinallisten kanssa, kurjistuivat kansalaisten olot nopeasti. Unkariin toimitettiin nopeassa tahdissa avustuksia Punaisen ristin kautta.
Austria Wochenschaun uutiskuvaaja matkusti Unkariin viimeisen avustuskolonnan mukana, kaksi päivää ennen rajan sulkemista. Tuolloin oli tiedossa, että Neuvostoliitto oli aloittanut toisen vaiheensa kansannousun tukahduttamisessa: satatuhatta puna-armeijan sotilasta panssareineen oli marssinut Budapestiin.
Itävallan rajan läheisessä Sopronin kaupungissa filmille tallentui, miten naiset ja lapset lähetettiin pakomatkalle. Osa lapsista lähetettiin matkaan yksin, sillä vanhemmat halusivat jäädä kotimaahansa ”taistelemaan viimeiseen asti”. Matkaa rajalle oli Sopronista kymmenen kilometriä. Osa pakolaisista käveli rajalle 175 kilometrin matkan Budapestista asti.
Seuranneissa yhteenotoissa sai surmansa 669 venäläistä ja arviolta 3 000 unkarilaista. Kansannousun jälkeen noin 200 000 unkarilaista pakeni maasta ja kymmeniätuhansia suljettiin leireihin. Yli 25 000 vallankumousyritykseen osallistunutta tuomittiin vankeuteen ja 229 kuolemaan. Kansannousun ajan pääministerinä toiminut Imre Nagy tuomittiin kuolemaan kesäkuussa 1958.