Kansainvälistä nykytaidetta esitteleviä Ars-näyttelyitä on järjestetty Suomessa vuodesta 1961 lähtien. Moderni taide oli hiipinyt Suomeen hitaasti, kun sotien jälkeen korostettiin kansallisia piirteitä. Ars-näyttelyiden yhtenä alkusysäyksenä olikin halu saada Suomeen kansainvälisen nykytaiteen kohtauspaikka. Näyttelyt ovat sekä kohahduttaneet että totuttaneet katsomaan uutta taidetta.

Ennen Ars-näyttelyitä ei suomalaisilla ollut mahdollisuutta tutustua yhtä laajasti kansainväliseen nykytaiteeseen. Itsenäistymisen jälkeen taiteessa korostui kansallisromantiikka. Myöhemmin kylmän sodan aikaan oli pelkona, että Suomi jäisi kulttuurityhjiöön idän ja lännen väliin. Näyttelyt ovatkin tuoneet uusia näkökulmia. Ensimmäisten Ars-näyttelyiden aikaan irvailtiin roiskemaalauksille ja kohistiin rohkeista aiheista ja esitystavoista. Arsit ovat laajentaneet taidekäsityksiä ja asenteita, mutta kohua on noussut myöhemmistäkin näyttelyistä.

Ars 61 • Ars 69 • Ars 74 • Ars 83 • Ars 95 • Ars 01 • Ars 06 • Ars 11 • Ars 17

Ars 61 avattiin Ateneumin taidemuseossa Helsingissä lokakuussa 1961. Kyseessä oli ensimmäinen perustavaa laatua oleva nykytaiteen katselmus.

Näyttelyyn oli koottu aineistoa Espanjasta, Italiasta, Ranskasta ja Suomesta. Espanjalaiset edustivat aikansa uusinta ja Suomessa vielä tuntematonta linjaa. Nonfiguratiiviset ja konkreettiset ja informatiiviset pyrkimykset saivat esittelynsä ja myös materiaalilla oli tärkeä osa.

Ranskalaiset teokset oli koottu Pariisin kahdeksasta johtavasta salongista ja modernin taiteen museosta. Pariisin koulun taiteilijat olivat abstraktisen suunnan edustajia, jotka olivat tehneet elämyksestään suuren seikkailun. Italian nykytaiteen kokoelma oli tuotu Ateneumiin Tukholmasta.

Eila Tarvanen pelkäsi radioraportissaan jo etukäteen katsojien häkeltymistä ja tyrmistymistä ennennäkemättömästä näyttelystä. Huoli ei ollut aiheeton, ainakaan näyttelyä seuranneista pilakuvista päätellen.

Ars 61 -näyttelyn aikaan oli aikeena, että mikäli kokemukset osoittautuvat hyviksi, pyrittäisiin kansainvälistä modernia taidetta esittelemään vuosittain. Ars-näyttelyt saivatkin jatkoa, tosin näyttelyiden välissä on ollut useampia vuosia.

Ars 61 • Ars 69 • Ars 74 • Ars 83 • Ars 95 • Ars 01 • Ars 06 • Ars 11 • Ars 17

Modernin taiteen näyttely Ars 69 esitteli minimalismin, pop-taiteen ja kineettisen taiteen teoksia. Ihminen oli esillä osiensa summana ja bordellissa työskenteli kolikkoautomaattiprostituoitu.

Nykytaidetta kummeksuttiin ja Suomen taiteilijat ry. oli päättänyt aloittaa uskonpuhdistuksen selvittääkseen, mikä on todellista taidetta ja mikä ei. Nykytaiteeseen katsottiin tulleen paljon epätaidetta, kuten koneita ja esinetaidetta ja perinteelliseksi kutsutun taiteen pelättiin jäävän varjoon.

Useissa Ars 69:n teoksissa tarkasteltiin ihmistä yksityiskohtien kautta. Op-taiteen ohella näyttelyssä oli esillä alastomia mies- ja naishahmoja sekä sormia, rintoja, sääriä ja korvia omina teoksinaan.

Yhdysvaltalainen taiteilija Edward Kienholz esittelee sekä Mosaiikki- että Zoom-ohjelmissa Rozy's-tilateostaan. Kallopäinen bordellinemäntä johtaa nuoria nukkemaisia naisia, joista jokaisella on oma tarinansa. Nuorin tytöistä on sotkuinen, varsinainen ammattilainen toimii kolikoilla ja elektroninen nainen odottaa vaakatasossa hytkyen asiakkaitaan.

Ruotsinkielisessä Zoom-ohjelmassa on esillä paljon pop-taidetta ja haastatellaan taiteilija Edward Kienholzia sekä Nicolas Schöfferiä. Korrektit näyttelyvieraat kehuvat kaikkea mielenkiintoiseksi.

Ars 69 -otsikkokuva: Mikko Oksanen / Lehtikuva

Ars 61 • Ars 69 • Ars 74 • Ars 83 • Ars 95 • Ars 01 • Ars 06 • Ars 11 • Ars 17

Ars 74 -näyttelyssä oli esillä 263 teosta, jotka esittelivät länsimaisen nykytaiteen taiteilijoiden käsityksiä todellisuuden kuvaamisesta. Nyt ei esillä ollut lainkaan abstraktia taidetta.

Ars 74:n teemana on realismi. Sen kuvista ei tarvitse miettiä, mitä ne esittävät, kiteytti Raportti-ohjelman toimittaja näyttelyn henkeä.

Realismiin keskittyneen näyttelyn arveltiin olevan yleisöllekin aiempia Arseja helppotajuisempi. Vaikka näyttely nähtiin laadullisesti suppeana, niin yleisön kannalta suppeuden uskottiin olevan eduksi.

Näyttelyn kuraattori tohtori Salme Sarajas-Korte piti mielettömänä tarjota yleisölle taidetta, johon sillä ei ole mahdollisuutta päästä käsiksi. Esimerkiksi aikansa käsitetaidetta Sarajas-Korte piti liian vaikeaselkoisena suurelle yleisölle.

Ars 69:n tapaan myös vuonna 1974 näyttelyn vetonaulana oli yhdysvaltalainen Edward Kienholz. Esillä oli kuvaelma miehestä, joka oli potilaana valtion mielisairaalassa. Mielisairaala-teoksessa on sairaalahuone kaltereineen ja kattoineen, potilas on sidottu nahkaremmeillä sänkyynsä. Miehen päänä on valaistu lasimalja, jossa uiskentelee kaksi kalaa. Vatsa on arvilla pahoinpitelystä. Vanhan miehen sängyn yläpuolella on kuin ajatuskuplana kopio hänen tilastaan.

Kienholz oli työskennellyt sairaalassa 50-luvun taitteessa ja päättänyt myöhemmin toteuttaa teokseksi vaivaamaan jääneet mielikuvat.

Kienholzin Uudestisyntyminen-teoksessa alaston naishahmo makaa flyygelin koskettimilla ja flyygelin kannen alta puskee viheriöiviä kasveja. Haastattelussa Kienholz kertoo nähneensä unen, jonka innoittamana hän loi teoksen unen ja heräämisen välisestä rajamaastosta naisen tirkistelijä-katsojan saavutettavaksi. Työ kuvaa naisten vapautumista ja asemaa yhteiskunnassa sekä optimistisesti mahdollisuutta uuteen nuoruuteen.

Ars 74:stä oli alunperin aikeena tehdä kohtaamispaikka länsimaiselle ja sosialistiselle realismille. Töitä oli jo valikoitu DDR:stä ja Neuvostoliitosta, mutta haave idän ja lännen kohtaamisesta Helsingissä jäi toteutumatta. Vertailuun oli kuitenkin mahdollisuus Helsingissä Ars 74:n aikaan avatussa neuvostoliittolaisen kuvataiteen näyttelyssä.

Ars 74 -otsikkokuva: Caj Bremer / Lehtikuva

Ars 61 • Ars 69 • Ars 74 • Ars 83 • Ars 95 • Ars 01 • Ars 06 • Ars 11 • Ars 17

Ars 83 -näyttelyä hallitsivat käsitetaide, tilataide, arte povera ja minimalismi. Uusi videotaide nosti päätään ja myös lapsille oli oma osastonsa. Sponsorirahan näkyvyys oli monille karvas pala.

Ars 83 esitteli poikkeuksellisen laajasti aikansa nykytaidetta. Se houkutteli pelkän katsomisen sijaan näkemään, koskemaan ja kuuntelemaan. Esimerkiksi lapsille suunnatussa näyttelyosiossa ranskalaisen Alain Charlonnainin Soiva hiljaisuus -tilateos, kutsui luomaan äänimaisemia puu- ja jousirakenteita kevyesti koskien tai kovakouraisesti runnoen.

Näyttelyn tunnuksena oli mainosjulisteissakin kuvattu italialaisen Mario Merzin lasista, metallista, neonputkista ja risuista koottu monumentaalinen iglu-teos. Näyttelyä esittelevä filosofian maisteri Jaakko Lintinen kertoo teoksen olevan kunnianosoitus ihmiskunnan levottomalle paimentolaisuudelle. Taidekriitikko J. O. Mallander näkee modernin maailman nykytaiteilijatkin paimentolaisina, jotka matkaavat rakentamaan teoksensa näyttelyyn. Opettaja taas kertoo koululaisille iglun tarjoamasta suojapaikasta taivaankannen alla.

Ateneumin sisäänkäynnin luona Jonathan Borofskyn Vasaroivat miehet toivat lasten mieleen Kalevalan suomalaiskansalliset tarut ja Seppo Ilmarisen.

Ars 83 houkuttikin ihmisiä puhumaan nykytaiteesta ja tekemään teoksista omia tulkintojaan. Kysymyksiin, mitä nykytaide on, vyöryi vastaukseksi Jannis Kounelliksen lautakasoja, David Machin pulloja ja Richard Longin muinaisista riiteistä muistuttavia kiviä.

Moni taiteilija tuli Helsinkiin varta vasten rakentamaan työnsä Arsia varten. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Bernad Kirschenbaum suunnitteli 11-osaisen Helsinki Arc -teoksensa nimenomaan Ateneumin edustalle. Osa teoksista eli vain Ars 83:n ajan. Suoraan tilaan tehtäviä teoksia kannusti luomaan Ateneumin tuleva remontti. Näyttelyn jälkeen koko rakennus suljettiin perusteellisen remontin vuoksi liki vuosikymmeneksi.

Suomen Taideakatemian lisäksi Ars 83 -näyttelyä oli pystyttämässä ja rahoittamassa Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki. SKOPin voimakas näkyminen spsonsorina nosti keskustelua siitä, missä määrin raha saattaa ohjata taidetta. Kulttuuriraportti-ohjelmassa napautetaan sivulauseessa SKOPin tätä ennen sponsoroineen mm. yhtä purjevenettä ja jääkiekkomaajoukkuetta. Vaikka pankki jakoi sponsorirahaa auliisti, kritisoitiin sen myös saavan mainospaikan puoli-ilmaiseksi. Ars 83 kun löi kaikki siihenastiset kävijäennätykset.

Ars 83 -otsikkokuva: Yle kuvanauha

Ars 61 • Ars 69 • Ars 74 • Ars 83 • Ars 95 • Ars 01 • Ars 06 • Ars 11 • Ars 17

1990-luvulla jylläsivät kovat arvot ja myös Ars 95:n teokset kertoivat ihmisen peloista maailman myllerryksessä. Yleisö ja lehdistö kohisivat verta, virtsaa ja spermaa jauhavista tehosekoittimista ja pissakukista.

Ruotsalaisen Ulf Rollofin teos Kaatuvat kuuset kommentoi ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ja muistuttaa luonnonkatastrofeista. Louise Bourgeois'n Hämähäkki puolestaan purkaa äitiyden teemaa.

Ars 95:n taiteilijat välittivätkin ajatuksia. Esimerkiksi Helen Chadwickin taide pyrkii rikkomaan sukupuoliroolien sääntöjä. Valkeat pissakukat ovat naisten ja miesten pissaamisjälkiä lumessa.

Tehosekoittimet, jotka sotkevat verta, virtsaa ja spermaa ovat osa Plenge Jakobsenin Valkea rakkaus -teosta. Toimittaja Eila-Maija Mirobylovin mukaan teos kertoo ihmisen olemassaolosta, mutta eritteiden löyhkä herätti kuvotusta yleisössä ja osa pelkäsi saavansa HIV-tartunnan tehosekoittimista roiskuvasta verestä. Yleisön tyrmistys peitti alleen taiteilijan ajatuksen puhtaasta rakkaudesta aidsin aikakaudella

Ars 95 korostikin taideteosta tulkintojen kohteena. Näyttelyn kuraattori Tuula Arkio sanoo tv-uutisten haastattelussa, ettei teoksia pitäisi katsoa yksittäisinä esineinä ja nähdä vain tehosekoittimia ja yksittäisiä aineita, vaan miettiä, miksi ne ovat siinä, mitä niillä yritetään sanoa ja mennä sen asian sisälle. Arkio muistuttaakin, ettei tehosekoitin sinänsä ole se taide, vaan ne asiat ja ajatukset, joita se herättää.

Yleisöä hämmentäneen näyttelyn keskellä oli myös yksi perinteiseltä suomalaiselta maalaustaiteelta vaikuttava työ. Komar & Melamid -taiteilijaparin maalaus olikin tehty tutkimalla, mistä suomalaiset pitävät. Vitali Komarin ja Alexander Melamidin Paint by Numbers -taideprojektin maalaukset perustuivat tilastoihin, jotka saatiin haastattelemalla puhelimitse yli 500 suomalaista. Tilastotiedon perusteella suomalaisia miellyttivät luonnon, villieläinten ja työn kuvaus sekä väreinä sininen, vihreä ja ruskea.

Ars 95 levittäytyi Helsingissä myös Ateneumin ulkopuolelle. Kaupunkiin tuodut käsitetaiteelliset teokset kommentoivat mm. ympäristöä ja kieltä. Kristaps Gelzisin teos ECO YARD 2000 - 100 m2 maata suojeltu kaupungistumiselta oli Auroran kentälle verkkoaidalla rajattu alue. Esplanadin lavalla oli Antonia Muntadasin teos Kääntämisestä ja Jaan Toomikin Dancing home Katajanokan laivaterminaalissa.

Uutisjutussa yleisö tutkii myös Rautatientorilla Toshikatsu Endon Trieb-teosta, jossa palaa sininen kaasuliekki aidatun alueen keskellä.

Ateneumin sisä- ja ulkopuolella liikkui lisäksi taiteilija-prostituoitu Alberto Sorbelli etsimässä asiakkaita. Sorbelli pohtii, miten taiteilija saa taulunsa myytyä ja prostituoitu itsensä.

Ars 95 -otsikkokuva: Kansallisgalleria / Antti Kuivalainen

Ars 61 • Ars 69 • Ars 74 • Ars 83 • Ars 95 • Ars 01 • Ars 06 • Ars 11 • Ars 17

Nykytaiteen Ars 01 -näyttely oli kulttuurien pelikenttä. Teemana oli kulttuurien ja ihmisten kohtaaminen ja avautuvat näköalat kolmannessa tilassa.

Kiinalainen taiteilija Chin Loo maalaa neliöitä silkkikankaalle Kiasmassa. Taiteilijan työ on kestänyt jo vuoden.

Intialaisen Anita Duben työ koostuu sadoista pienistä emalisilmistä. Hindut asettavat silmiä kotialttareiden jumalankuviin auttaakseen niitä näkemään ympäröivän maailman. Anita Dube kertoo hänen teoksensa silmien näkevän kärsiviä ihmisiä, jotka miettivät, miksi heidän kotinsa ja elämänsä on tuhoutunut. Duben mukaan ihmisten elämää myllertävät ulkopuoliset voimat, mitä teos kommentoi.

Thaimaalainen taiteilija Araya Rasdjarmrearnsook lukee videoteoksessaan ruumishuoneella perinteisiä thai-tekstejä. Kuollutta naista hän kehottaa olemaan tyyni, onnellinen ja pelkäämättä. Taiteilija sanoo hänen oman puheensa heijastuvan takaisin ikään kuin kehottaisi itseään rauhaan ja onnellisuuteen. Araya Rasdjarmrearnsook kuvaileekin taiteensa olevan kommunikaatiota elämän ja kuoleman rajamailla.

Kanadalainen Brian Jungen on valtakulttuurissa varttunut Kanadan intiaani. Hän pohtii urheilutossuista valmistettujen intiaaninaamioiden kautta, miten paikallinen perinne näkyy museoihin päätyneissä töissä.

Näyttelyn kuraattori Maaretta Jaukkurin mukaan Ars 01:n teoreettinen teema kolmas tila muodostuu kahden asian kohdatessa. Jaukkuri esittelee afrikkalaisen taiteilijan utopistista visiota Kongon tasavallan pääkaupungista Kinshasasta kolmannella vuosituhannella. Jaukkurin mukaan tässä työssä läntisen arkkitehtuurin ja afrikkalaisen kansanperinteen kohtaaminen muodostaa kolmannen tilan.

Taiteilija Esko Männikkö kertoo valokuviensa autiotalojen ulko-ovista kuvaavan hallittua vapautta. Hän jättää katsojan arvattavaksi, mistä talot tai ihmiset ovat. Kaikki kuvatut henkilöt asuvat Suomessa, mutta se, mistä ihminen on kotoisin, on Männikön mukaan nykyään jo vaikeampi kysymys.

Ars 01 avattiin pian syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen ja näyttelyn teema kulttuurien kohtaamisesta tuli entistäkin ajankohtaisemmaksi. Keskustelua käytiin talouseroista, eriarvoisuudesta ja kulttuurien yhteentörmäyksestä.

Ars 01 -otsikkokuva: Kansallisgalleria / Hannu Karjalainen

Ars 61 • Ars 69 • Ars 74 • Ars 83 • Ars 95 • Ars 01 • Ars 06 • Ars 11 • Ars 17

Seitsemännen Ars-näyttelyn teemana oli toden tuntu. Teokset liikkuivat hyvän ja pahan tuolla puolen purkaen vastakkainasetteluja. Ars 06:sta ei löytynyt skandaaleja, vaikka yleisö ja lehdistö niitä ensi alkuun hakemalla hakivat.

Pientä kohua nostatettiin Gerda Steinerin ja Jörg Lenzlingerin Joutsenlampi-teoksen tekijänoikeuksista. Työhön kun oli lainattu täytettyjä eläimiä luonnontieteellisestä museosta. Myrsky jäi kuitenkin vesilasiin.

Näyttelyssä koottiin ja eriteltiin pirstaleista maailmaa. Perulainen taiteilija Jota Castro kertoo rikkoneensa valokuviensa lasit kunnioituksesta kuvien henkilöihin. Espanjaksi kun sanotaan: "Sitä lyö, ketä rakastaa."

Yhdysvaltalaiset taiteilijat Walter Martin ja Paloma Muños ovat luoneet lasipallojen sisään tiivistettyjä kohtauksia kauheuksista. Taiteilijoiden mukaan sosiaalisesti epäluuloinen ja yksinäinen elämä muokkaa näkemään tulevaisuuden negatiivisena.

Jos näyttelyssä maailman meno alkoi ahdistaa, saattoi poiketa espanjalaistaiteilijoiden turvakoppiin. Ars 06:ssa yleisö pääsi osallistumaan taiteen tuntemiseen myös kuntoilemalla, toivomalla hidastetun tähdenlennon aikana tai jurnuttamalla valituskuorossa.

Taiteilija Shun-Min Linin teoksessa oli mahdollisuus tavoitella sisäistä rauhaa. Kyseessä oli eräänlainen tietokonepeli, jossa kaksi pelaajaa mittelee mielenrauhan voimin toisiaan vastaan aivokypärät päässä. Mielen ohjauksella on tarkoitus täyttää pelaajien välissä olevan tila joko lotuksenkukilla tai kalastaa kaloja. Mitä harmonisemmassa mielentilassa on, sitä paremmin voi ohjata peliä. Hermostuneisuus nostaa esiin häiritseviä signaaleja.

Taide-lehden entinen päätoimittaja, taidekriitikko Otso Kantokorpi ja Kiasmasta Ars 06:n kuraattori Jari-Pekka Vanhala arvioivat näyttelyn antia. Vanhalan mukaan jo todellisuus on nykyaikana niin shokeeraavaa, ettei taiteen kannata käyttää samoja keinoja. Kantokorven mukaan Ars 06:ssa näkyi taiteen poliittisuus, joka hänen mukaansa jää valitettavasti usein aika eleenomaiseksi. Kantokorpi uskoo hyvän lehtireportaasin kohdistavan katseen inhimilliseen hätään tai luonnonkatastrofeihin tehokkaammin kuin mikään taide.

Taidekriitikkoa myös hämmästytti se, että kuvataiteen markkinoinnin visualisointiin on täytynyt valjastaa mainostoimisto. Ars 06:stä kritisointiinkiin sponsoroinnin voimakkaasta näkymisestä Ars 83:n tapaan.

Farmi-ohjelmassa nuoret näyttelyn arvioijat hämmästelivät ja naurahtelivat näyttelyn töille. Osa teoksista tuntui omituisilta, jotkut nostattivat iloa ja ihailua. Nuorten mukaan taidetta ei kuitenkaan tarvitse ymmärtää, vaan sen kuuluukin välittää tunnetiloja.

Ars 06 -otsikkokuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Ars 61 • Ars 69 • Ars 74 • Ars 83 • Ars 95 • Ars 01 • Ars 06 • Ars 11 • Ars 17

Ars 11 toi Helsinkiin afrikkalaista nykytaidetta liki kolmeltakymmeneltä eri taiteilijalta. Näyttelyn teemat olivat ajankohtaisia ja käsittelivät muun muassa identiteettiä, pakolaisuutta, ympäristöongelmia, urbaania elämää ja tietenkin afrikkalaisuutta. Vuonna 2011 juhlistettiin myös Ars-näyttelyiden 50-vuotista historiaa.

Ars 11 -näyttelyssä oli mukana sekä afrikkalaisia että länsimaalaisia taiteilijoita. Yhdistävänä tekijänä heillä on suhde Afrikkaan. Kaikki taiteilijat ovat syntyneet tai asuneet Afrikassa ja käsitelleet tuotannossaan eri tavoin tätä maanosaa. Kiasman näyttely on painottunut alueellisesti läntisen ja Etelä-Afrikan maihin, nigerialaislähtöisiä taiteilijoita on mukana useita.

Kahdeksas Ars-näyttely ei aiheuttanut suurta kuohuntaa, vaikka näyttelyn teokset käsittelevät monia vakavia aiheita. Pakolaisuus ja ympäristön tila tulevat vastaan monessa näyttelysalissa. Pakolaisaiheeseen näyttelyssä tarttuu muun muassa sveitsiläinen Ursula Bieman, jonka teos kertoo laittomasta muuttoliikkeestä, joka suuntautuu Saharan eteläpuolisesta Afrikasta kohti Eurooppaa.

Ghanalais-nigerialainen El Anatsui ottaa kantaa nykypäivän kulutuskulttuuriin ja sen ympäristövaikutuksiin. Materiaaleinaan taiteilija käyttää pullonkorkkeja ja muuta metallijätettä.

Afrikkalaisessa nykytaiteessa nainen saattaa rikkoa uudistaa taidekäsityksesn lisäksi sukupuolittuneita perinteitä.

Aids ja homojen vaikea asema afrikkalaisessa kulttuurissa saavat myös osansa näyttelyssä. Etelä-Afrikka on seksuaalivähemmistöjen aseman suhteen edelläkävijä, kun muualla Afrikassa homoseksuaaleja usein vainotaan ankarasti. Nigeralainen Rotimi Fani-Kayode (1955–1989) käsittelee kuvissaan maskuliinisuutta ja AIDS-pelkoja.

Kamerunilainen Samuel Fosso ja zimbabwelainen Kuzanai Chiurai leikittelevät identiteeteillä. Teoksissa haetaan fiktiivisiä näkökulmia, esitetään, poseerataan ja lavastetaan. Fosso poseeraa afrikkalaisina ja afro-amerikkalaisina merkkihenkilöinä. Joukosta tunnistaa helposti ainakin Martin Luther Kingin ja Muhammed Alin. Chiurai leikkii afrikkalaisuuteen liitetyillä kliseillä ja viittauksilla populaarikulttuuriin. Ministeri-teoksen taustalla on taiteilijan kotimaan taloudellinen ja poliittinen ahdinko.

Yksi näyttelyn kiinnostavimmista taitelijoista on nigerialainen J.D. Okhai Ojeikeren, jonka valokuvissa näyttäytyy nigerialaisen elämäntavan kehitys yli 60 vuoden ajalta. Laaja valokuvakokoelma esittelee kansanperinnettä, muotia ja arkkitehtuuria. Yksinkertaisuus on joskus yllättävän tehokasta. Abraham Onoriode Oghobasen valokuvissa ihmiskeho hyppää ilmaan Lagosin kaduilla ja katoilla. Vähäeleiset kuvat kiinnittävät ohikulkijan huomion.

Stereotypoiden ja kliseiden täyttämien mielikuvien sijaan Ars 11 avasi uusia näkökulmia Afrikkaan ja nykytaiteeseen ensimmäisten Ars-vuosien hengessä.

Ars 11 -otsikkokuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Ars 61 • Ars 69 • Ars 74 • Ars 83 • Ars 95 • Ars 01 • Ars 06 • Ars 11 • Ars 17

Ars 17 tervehtii maailmaa näyttelynimellä Hello World! Ars 17:n teemana on globaali digitaalinen murros, joka on vaikuttanut myös taiteeseen. Kiasman lisäksi näyttely laajene myös verkkoon.

Lue lisää:

Ars 17 muutti Kiasman videopeliksi

Jotain perustavanlaatuista on muuttunut internetin myötä, sanoo Kiasman johtaja Leevi Haapala.

Lue lisää:

Lähes kaikki mitä olet halunnut tietää Arsista, mutta et ole rohjennut kysyä

Nykytaiteen suurkatselmus Ars 17 on taas täällä. Teimme pienen lukupaketin, jonka avulla pärjäät kahvipöytäkeskusteluissa.

ARS 17 Hello World! -näyttelystä Kiasman sivuilla

ARS17+ verkkotaiteen kokoelma

Ars 11 -otsikkokuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen