Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

”Jatkuu huomenna...”
Töllötin tuli taloon
Lastenlaulut jäädä saa, poppi ja jytä on parempaa
Maailman myllerrys ravisteli arvoja ja aatteita
Ajanvietettä koko perheelle
Aikuisena läpi kulutusjuhlan ja laman
Viihdettä minun makuuni
Keski-ikäisenä tietoyhteiskunnassa

Varhaisimpien vuosiesi tärkein sähköinen media taisi vielä olla tavallinen putkiradio. Mieleen jäivät vanhempien kuuntelemat Viisasten kerhot, Kankkulan kaivot tai Ruljanssiriihet. Joka arkipäivä viiden minuutin jaksoissa lähetetyt Pekka Lipposen seikkailut päättyivät aina maagisiin sanoihin: "Jatkuu huomenna."

Useammin kuin olisit toivonut radio-ohjelman keskeytti Peipposet-kuoron laulu tai mystinen "mittaustauko". Vielä 1950-luvulla kanavaa ei voinut vaihtaa, koska niitä oli vain yksi.

Radiossa oli toki erityisohjelmaa sinullekin. Legendaarinen Markus-setä komenteli lapsia opettavaisissa Lastentunneissaan vielä 1950-luvulla, ja hänen jälkeensä sukupolvesi ääni pääsi esiin Lasten radion lähetyksissä.

Radio oli läsnä koulussakin. Kouluradio kertoi muun muassa afrikkalaisten oudoista tavoista, piti tietokilpailuja ja yllytti lapset liikkumaan junaleikin varjolla.

Muistatko muuten vielä, millaista oli käydä kansakoulua tai aloitella "nahkana" oppikoulua, jos sinne oli päässyt? Siitä kertovat nämä vanhat filmit. Muistat varmaan myös äänestykset luokan parhaimmasta toverista? Hymypoika- ja Hymytyttö-palkintoja alettiin jakaa 1950-luvulla.

Uudet lelut ja ajanvietteet tietenkin kiinnostivat. Isoveli tai -sisko toi kotiin hulavanteen, jonka pyöritystä itsekin yritit harjoitella. Sähköautorata oli kallis hankinta, johon kaikilla ei ollut varaa. Vierailu vuonna 1950 avatulla Linnanmäellä oli kesän kohokohta.

Säännölliset tv-lähetykset alkoivat vuonna 1956 ensin Tesvisiossa ja kaksi vuotta myöhemmin Yleisradion perustamassa Suomen Televisiossa. Aluksi tv näkyi vain osassa maata, eikä ohjelmaakaan ollut kuin muutama tunti päivässä. Mutta kun isä kantoi telkkarin kotiin, ihan aluksi jo virityskuvakin oli jännittävää tiirattavaa!

Lastenohjelmat oli aina tietysti nähtävä: Kasper vähän ärsyttävine trai-trai-trallatuksineen, Sirkus Papukaijan fakiiri taikasuoloineen, Kylli-täti satusiveltimineen ja tietysti tv:n monet lastendraamat.

Aikuistenkin ohjelmat jäivät mieleen, koska koko perhe seurasi niitä yhdessä. Tietokilpailuissa oli jännitystä kuin olympialaisten suomalaislajeissa. Tarvan laatikkoleikissä saattoi voittaa rahaa tai arvokasta tavaraa – tai jäädä nuolemaan näppejään. Piilokameraohjelma Pähkinän katuun liimatusta kolikosta tuli klassikko. Viihdekolmikko VEKin Sandels-sketsi tutustutti lapset ilmaisuun "hei kentsu".

Politiikkaa tai muitakaan uutisia et varmaan vielä liiemmin noteerannut, mutta suurimmilta tapauksilta et voinut ainakaan kansakouluiässä välttyä. Ehkä lokakuussa 1957 seurasit vanhempiesi kanssa Sputnikin lentoa? Värisit kesällä 1960 telttaretkellä muistaessasi, mitä kuulit Bodominjärven murhista? Ihmettelit marraskuussa 1963 koulusta tullessasi, miksi televisio näytti lastensarjan sijasta uutisfilmiä Dallasista?

Kiinnostavimpia uutisia taisivat kuitenkin olla urheilu-uutiset. Poplaulajat ja -muusikot eivät vielä vähään aikaan vetäneet vertoja urheilusankareille: Eero Mäntyrannalle, Cassius Claylle, Curt Lincolnille ja Timo Mäkiselle.

Jos olit syntynyt 1950-luvun alussa, tulit teini-ikään, kun 1960-luvun uuden nuorisomusiikin aalto iskeytyi Suomeen. Kuuntelitko jo ulkomaisia hittejä merirosvoradio Nordin taajuudelta, kuten vanhemmat sisaruksesi? Se sai Ylenkin aloittamaan Sävelradion. Myös tv:ssä alkoi näkyä popbändejä, folkia ja myöhemmin myös "edistyksellistä rockia", vaikkei toki tungokseksi asti. Suomen showkuningas oli Danny.

Rock and rollin ensiaaltoon et ehtinyt mukaan, mutta sitä pontevammin vääntelehdit twistin tahtiin. Todellinen maanlaajuinen kansanliike syntyi letkajenkasta, joka sai vanhempasikin innostumaan. Sitä opetettiin telkussakin.

Jos olit poika ja kasvatit pitkää tukkaa, isä tai rehtori todennäköisesti patisti sinua parturiin. Beatles-hiustyyli oli kuitenkin vasta alkusoittoa: nuorison kosmopoliittisimman kerrostuman vaatteet ja aatteet muuttuivat rankasti erilaisiksi kuin 1950-luvulla. Hippi-ideologiaa puolusti tv:ssä laulaja Jukka Kuoppamäki, underground-liikettä puolestaan lietsoi radiossa M. A. Numminen.

Jos olit tyttö, valitsitko minin, maksin vai mikrot? Ainakaan näissä 1970-luvun nuorisomuodin näytöksissä ei näkynyt minkäänlainen ”suomettuminen”. Farkkumuoti levisi molempien sukupuolten keskuudessa kulovalkean tavoin, vaikka sillekin valistuneet tv-toimittajat toki irvailivat.

Olitko 1960- ja 1970-luvuilla jo työssä vai kävitkö vielä koulua? Oliko maalla tulevaisuutta vai muutitko etelään? Kuuluitko ensimmäiseen lähiösukupolveen? Kun koulu- ja työviikko lyhenivät viiteen päivään, miten käytit lisääntyneen vapaa-ajan? Nuoria oli Suomessa paljon, ja siksi heistä tehtiin paljon tv-dokumentteja.

1970-luvulla radion pop- ja rockohjelmat lisääntyivät tuntuvasti, joten kasettinauhurillasi oli nyt kosolti käyttöä. Harmillista vain, että juontajat häiritsivät hittibiisien nauhoittamista puhumalla niiden päälle. Tv:n popohjelmat esittivät ulkomaisten artistien promofilmejä, joita kukaan ei vielä osannut nimittää musavideoiksi.

Purkka, jytä ja proge saivat 1970-luvun loppupuolella haastajikseen rockabillyn ja punkin, jota Ajankohtaisessa Kakkosessakin vähän pelättiin. Vieläkö ehdit niihin mukaan vai olitko jo liian vanha, liian aikuinen?

Televisio toi maailman tapahtumat lähelle aivan uudella tavalla. Vietnamin sotaa käytiin teidän olohuoneessanne. Lieko Zachovalovan tv- ja radioraportit Prahan miehityksestä tekivät kriisin käsinkosketeltavaksi. Kun ensimmäinen ihminen laskeutui Kuuhun, se nähtiin Ylen tupakansavun täyttämässä Kuustudiossa.

1960-lukuheräsi korjaamaan epäkohtia ja vaati tasa-arvoa naisille, ihmisoikeuksia vähemmistöille ja syrjäytyneille ja vapautta riistetyille kansoille. Se näkyi monissa tv-ohjelmissa. Hannu Karpokin aloitti tuolloin pitkän uransa vääryyksien ja vinouksien paljastajana.

1970-luvulla Chilen sotilasvallankaappaus oli tuhansille suomalaisnuorille järisyttävä sukupolvitapahtuma. Richard Nixonin ero oli historiallinen: ensi kertaa USA:n presidentti joutui luopumaan virastaan valehtelun takia. Mutta kaikkein suorimmin jouduit sotketuksi suurpolitiikkaan, kun patterit piti säätää pienemmälle energiakriisin takia. Muistatko radion ja tv:n välittämät ohjeet? Ahti Karjalaisen englanti synnytti tankerovitsit. Yksi oli joka pysyi: Kekkonen istui presidenttinä koko nuoruutesi ja ehkä lapsuutesikin ajan.

1970-luvulla radikalismi ja politiikka tulivat myös kouluihin. Yleisdemokraatit ja porvarit kilpailivat äänestäsi kouluneuvoston vaaleissa.

Seksiin alettiin suhtautua vapautuneemmin, ja siksi sinulle kerrottiin siitä koulussakin, vaikka ehkä arvelitkin tietäväsi jo kaiken tarpeellisen. Tv:n katsojat pääsivät perille jopa kanojen sukupuolielämästä.

Myös tiukka alkoholikuri höltyi, kun keskiolut vapautui ja viinakortit poistuivat. Seitsemänkymmenluvulla satsattiin kieltojen sijasta joka alalla valistukseen, jossa tv kantoi parhaansa mukaan kortensa kekoon. Muistat varmaan legendaarisen ruokaympyrän? ”Amerikkalaisperäisten hampurilaisten” voittokulkua ei Terveysruutukaan silti kyennyt estämään.

Lisääntynyt hyvinvointi antoi yhä useammille mahdollisuuden matkustamiseen. Träff-ohjelman kielikurssin avulla pärjäsit ruotsinlaivalla. Interrail-kortti avasi 1970-luvulla sinullekin ovet Eurooppaan.

Niin tv:ssa kuin radiossa oli 1960- ja 1970-luvuilla vain kaksi kanavaa, ja ne kaikki tekivät lähetyksiä koko kansalle. Siksi ohjelmat myös puhuttivat. Radikaalit arvostelivat Me Tammeloiden ja Peyton Placen keskiluokkaisuutta. Uusi kantaaottava laulu nosti puolestaan konservatiivien karvat pystyyn. Virkeä Jatkoaika toi ruutuun ajankohtaisia ja rohkeitakin aiheita viihteen muodossa. Opettelitko kaatuilemaan kuten Ploiri?

Suomi ja tv muuttuivat 1970-luvun alussa värillisiksi ja radion stereolähetysten määrä lisääntyi. Loton tulo synnytti melkein uuden uskonnon. Ilkamat esitteli nopeat puujalkavitsit, joita toisteltiin koulujen pihoilla. Viihteen valtiaat olivat kuitenkin Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki, Kahdeksan surmanluotia taas tv-draaman mieleenpainuvimpia elämyksiä.

Misseys nautti vielä huippusuosiota, vaikka sitä myös arvosteltiin naisten esineellistämisestä. Vuonna 1969 Hyvinkäällä valittiin jopa Miss Uimahalli.

Lasse Virén kompuroi suomalaisten sankariksi, Jarno Saarinen menehtyi traagisesti ja jäi legendaksi. Nina Holmén ja Riitta Salin olivat ensimmäiset 1950-luvulla syntyneet Euroopan mestarimme. Lähditkö mukaan Mimmiliigaan?

1970-luku ei todellakaan ollut pelkkää asiaa ja politiikkaa. Tasapuolisesti myös uskomukset ja huuhaa levisivät kasvavan joukkotiedotuksen myötä entistä helpommin. Saatoit äimistellä kaverien kanssa huhua katoavasta liftarista, tv:ssä nähtyjä Uri Gellerin lusikkatemppuja tai filippiiniläisiä ihmeleikkauksia.

Kun 1970-luku loppui, kaikki 1950-luvulla syntyneet olivat jo päässeet täysikäisiksi. 1980-luvulla valittavanasi oli paljon aiempaa enemmän vaihtoehtoisia elämäntapoja ja -tyylejä. Idealististen liikkeiden rinnalle melkein muodiksi nousi rahan ja menestyksen tavoittelu.

Kasari-ihmisenä et kaivannut enää yhteiskunnan holhousta ravintoon tai kuntoiluun, vaan panostit itseesi ihan omatoimisesti, mutta auttoihan televisio toki siinäkin. 1980-luvun tunnusmerkki, olkatoppaukset, olivat näkyvästi esillä myös tv-uutisissa.

Uusia mediavälineitä oli tarjolla niin paljon, että jouduit miettimään, mitä tarvitset. Videokameralla kuvasit lapsesi syntymän ja hänen kasvuaan, kunnes kyllästyit. Teksti-tv:stä näki kätevästi uutiset, urheilutulokset ja sään, mutta olisiko kotitietokoneella oikeasti käyttöä? Kömpelöä matkapuhelinta pidit aivan naurettavana pröystäilynä. Ja kun 1990-luvulla alettiin puhua jostain Internetistä, kummastelit mitä hyötyä siitä voisi sinulle olla.

Vuonna 1981 jouduit totuttautumaan ajatukseen, että Suomessa voisi olla muitakin presidenttejä kuin Kekkonen. Suuria uutisia olivat Palmen murha, Tshernobylin onnettomuus ja sosialismin romahtaminen Itä-Euroopassa. 1990-luvun alussa Suomi joutui pahimpaan sodanjälkeiseen lamaan ja liittyi Euroopan unioniin. Pakolaispolitiikasta kiisteltiin jo. Mutta syvimmän merkin tajuntaasi piirsivät ehkä kuitenkin uutiset Dianan kuolemasta ja Estonian haaksirikosta.

Radiosta tuli aikuisena ollessasi uudelleen mielenkiintoinen. Yle aloitti 1980-luvun alussa Rockradion, vuonna 1985 syntyivät kaupalliset musiikkiradiot, ja vuonna 1990 käynnistyi nuorekkaalle populaarikulttuurille omistettu Radiomafia-kanava.

Olit kasvanut popmusiikin parissa, etkä iän myötä siirtynyt automaattisesti iskelmiin vaan halusit aikuisenakin kuunnella nuoruutesi musaa. Rock oli 1980-luvulla myös aikuisten musiikkia, ja sitä oli entistä enemmän tarjolla myös Ylen kanavilla, jotka yrittivät pärjätä kilpailussa satelliittilähetysten kanssa. 1990-luvulla musiikissakin voitti alaa omatoimisuus, kun maan valtasi karaokehulluus.

Vieläkö sait uusimmat muotitanssit haltuun? Aira Samulin ainakin teki parhaansa pitääkseen ajan tasalla jopa sinua varttuneemmat.

Urheilua on tv:stä riittänyt, mutta jotkin hetket ovat yli muiden: Matti Nykänen Oslon hernerokkasumussa, Marjo Matikaisen havut, Seppo Rädyn takaa-ajohaastattelu Stuttgartissa tai Suomen sekoaminen lätkän ensimmäisestä MM-kullasta.

1980-luvulla viihdeohjelmien ei enää tarvinnut vedota kaikkien huumorintajuun, vaan ne saivat ärsyttää joitakin, miellyttää toisia ja jäädä kolmansille käsittämättömäksi. Tankki täyteen, Sisko ja sen veli, Hepskukkuu ja Hukkaputki olivat uuden älyllisen huumorin lippulaivoja. Nyt myös oman sukupolvesi edustajat alkoivat tehdä tv-viihdettä: Velipuolikuuta, Hymyhuulia, Fakta hommaa ja myöhemmin mm. Kummelia ja Iltalypsyä.

VHS-nauhurin ansiosta pitkienkään draamasarjojen yksikään jakso ei mennyt harakoille. Ylessä tehtiinkin kunnianhimoisia Rauta-ajan ja Pakanamaan kartan kaltaisia suurproduktioita. Jouko Turkka ihastutti ja kauhistutti Seitsemällä veljeksellään ja Kiimaisilla poliiseillaan.

Täytit 50 vuotta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kuluessa. Kun vuosituhannen vaihdos ei tuhonnutkaan tietotekniikkaa, piti totutella kaikenlaisiin uusiin peleihin ja vehkeisiin. Piti selvitä ”dikipoksin” asentamisesta ja opetella netinkäyttöä, joka muutti suomalaisia myös sosiaalisesti, hyvässä ja pahassa. Kaikenlaista oli tarjolla enemmän kuin ihminen ehti sulattaa, ja kun Ylen Elävä arkisto ja Areena avautuivat, olisi pitänyt ehtiä tiiraamaan nettivideoita ja -ääniä paitsi tästä päivästä myös menneisyydestä.

Kaikki mediasta tulviva viihde ei varmastikaan enää vedonnut sinuun, mutta poimit teinihuumorin seasta selvät helmet. Draaman puolella sinua saattoi miellyttää Raid, huumorista vaikkapa Ihmebantu, Pasila ja Siskonpeti.

Ihan jokaista julkkista et jaksanut enää noteerata. Muutamat takertuivat kuitenkin väistämättä ja lähtemättömästi sielusi syvyyteen.

Uudella vuosituhannella spontaaneista kansanjuhlista tuli ilmiö. Jos koit itsesi liian vanhaksi vääntäytymään mukaan, niitä saattoi onneksi seurata mukavasti nojatuolistakin.

Traagisimmat uutiset olivat valitettavasti niitä, jotka jäivät parhaiten mieleen: terrorismi, luonnononnettomuudet, joukkosurmien aalto.

Ne ennusteet, joita lapsuus- tai nuoruusvuosinasi tehtiin 2000-luvusta, eivät aina osuneet oikeaan. Vuonna 1969 tehdyssä Tänään on huomenna -ohjelmassa epäiltiin autojen häviävän ja kaiken liikenteen siirtyvän maan alle tai ihmisten siirtyvän paikasta toiseen liikkuvilla portailla. Maailma on muuttunut monessa suhteessa huonommaksi paikaksi, mutta joissakin suhteissa epäilemättä myös paremmaksi. Ainakin Hei, nainen! –dokumentin 50-vuotiaat naiset kertovat olevansa tyytyväisiä elämäänsä.

Lue lisää:

Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

Lue lisää:

Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

Lue lisää:

Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.