Millaisen kuvan maanviljelijä Lalli antoi suomalaisesta maatilamatkailusta, kun hän halkaisi ulkomaisen vieraansa pään Köyliöjärven jäällä vuonna 1155? Entä miksi marsalkka Mannerheimin itärajan tuntumaan junailemien massamatkojen suosio loppui 1940-luvulla lyhyeen? Vuonna 1967 esitetty ohjelma Kas Längelmävesi tuolla käsittelee sarkastisella otteella suomalaista matkailua ja sen vaikutuksia paikalliseen luontoon.
Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisen vastaanoton Kas Längelmävesi tuolla sai katsojilta ilmestyessään keväällä 1967. Ohjelma suomii – toki huumorin keinoin – surutta Suomea ja suomalaisia usealta eri kantilta. Osansa naljailusta saavat kansalaisten lisäksi mm. Suomen alkoholilainsäädäntö, ravintolat ja kahvilat työntekijöineen, nähtävyyksiä ja kulttuurikohteita hoitavat kuntapäättäjät, matkailuviranomaiset, metsäyhtiöt ja virkamiehet.
Matkailija kohtaa Suomessa vähäpuheisen ja kielitaidottoman kansan. Poliisitkin opetetaan käyttämään enemmän pamppuaan kuin kieltä.
Reino Paasilinnan tuottamassa ohjelmassa ollaan huolissaan siitä, että Suomi ei tarjoa tarpeeksi tasokkaita lomakohteita ulkomaalaisille. Ratkaisuksi ehdotetaan lomakyliä. Kylistä olisi kuitenkin on rakennettava tarpeeksi suuria, jotta mökkien hinnat eivät karkaisi käsistä. Sesonkiaikana mökkejä vuokrattaisiin kalliimmalla ulkomaalaisille turisteille, muina aikoina halvemmalla suomalaisille matkailijoille.
Mökkikylien kanssa on kuitenkin oltava varovainen, ettei niistä tule “lomaghettoja” kuten Kanariansaarista. Lomakyliä ei myöskään kannata rakentaa syrjäseuduille, missä ne haittaavat pontikankeittäjien ja sorsanmetsästäjien rauhaa, vaan lähelle vanhoja asutuskeskuksia hyvien liikenneyhteyksien varrelle.
Vakavampiin aiheisiin eli järvien saastumiseen ja luonnon turmelemiseen päästään ohjelman loppupuolella. Järvien tila nähdään lähes kriittisenä, sillä “pahoin turmeltuneita, suuria alueita löytyy kaikista valtajärvistämme”. Metsäyhtiöt saavat huutia paitsi järvien saastuttamisesta, myös metsien raiskaamisesta avohakkuin. Laskettelurinteet puolestaan tuhoavat kauniit tunturi- ja vaaramaisemat.
Viimeisin tieto on Oulujärven saastuminen, Kajaani Oy tekee siellä likaista työtään puhtain mielin.
Raiskatut metsämme ovat luovuttaneet vihreän kultansa niille, jotka ovat kultaa kaivanneet.
Lopputulemana ohjelmassa todetaan, että Suomen luontoa ja maisemia ei pidä uhrata ulkomaalaisten matkailijoiden takia. Arvokkaampaa kuin saada ihmiset ryntäämään “joulupukkimaahan”, on saada heidät tutustumaan maahan, joka on edistyksen kärjessä.