Elämä 1950-luvun pikkukaupungissa on ihanaa ja auvoista. ”Kaikki on sopuisaa, rauhaisaa ja onnellista”, mikäli vuonna 1951 kuvattuun lyhytfilmiin ”Kesäiltaa kuvittamassa” on uskomista.
Pikkukaupungissa ihmiset pysyvät ihmisinä hyveineen ja pikkuvikoineen, filmissä korostetaan.
Pienet välikohtaukset naapurien kanssa eivät ole vaarallisia. ”Päinvastoin, välikohtaus naapurin kanssa käy vaikka aamuvoimistelusta ja piristää sen verran, että on taas hetken hyvä olla.”
Pikkukaupunkilaisia elähdyttää yhteenkuuluvaisuuden henki, joka kestää miltei mitä tahansa. Ihmiset pikkukaupungissa elävät elämäänsä yksilöinä, eivätkä pisaroina suuressa ihmismeressä, runoilee filmin selostaja Väinö Vento.
”Pikkukaupungissa voi siirtyä ajassa vuosikymmenten taa. Siellä saa kosketuksen menneisiin sukupolviin.”
P.S. Auta meitä. Filmin arkistotiedoista ei käy ilmi, missä idylli on kuvattu. Mikäli tunnistat kaupungin tai kuvauspaikat, kertoisitko tietosi meille vaikka tämän artikkelin kommenttikentässä. Onko kysymyksessä Porvoo vai onko filmi kuvattu useammassa pikkukaupungissa?