Vuoden 2000 kesäkuussa lähti 70 pyhiinvaeltajaa Suomesta, Saksasta ja Englannista kävelemään Pyhän Henrikin jalanjäljissä. 140 kilometriä pitkä ja kahdeksan päivää kestävä pyhä reitti kulki Kokemäeltä Köyliön ja Nousiaisten kautta Turkuun. Pohjantähden alla seurasi pyhiinvaeltajien matkaa itseensä ja hiljaisuuteen Suomen kauniissa kesämaisemissa.
Pyhä Henrik oli legendan mukaan englantilainen piispa, joka saapui Suomeen 1100-luvulla levittämäään kristinuskon sanomaa. Hänet tappoi vihastunut talonpoika Lalli Köyliön järven jäällä 1156.Piispa Henrik
Luterilaispastori Kalle Elonheimo selittää, etteivät ihmiset lähde pyhiinvaelluksille ollakseen parempia ihmisiä tai uskovaisia. Pyhiinvaellukselle lähdetään hänen mukaansa ennemminkin yksinkertaisesti vain etsimään aikaa rukoilemiseen ja jaksamista arkeen.
Kahdeksankymmentäluvulta asti järjestetylle Pyhän Henrikin vaellukselle osallistuu kristittyjä muistakin maista. Pyhiinvaelluksilla muun muassa Israelissa ja Espanjassa käynyt saksalaispariskunta kehuu vaellusta vuolaasti. Kiitosta saa paitsi Suomen kaunis luonto, myös yhteisöllisyys.
On turvallinen ja hyvä olo vaeltaa tiellä, jota toisetkin ovat vaeltaneet ennen minua ja ihmiset vielä minun jälkeenkin tulevat vaeltamaan.
"Täällä meitä kiehtoo ekumenia ja erimaalaisten osanottajien läheinen uskonyhteys", mies selittää.
Toden totta, matkalle osallistuu niin luterilaisia, ortodokseja kuin katolisiakin. Kaikki osallistuvat yhteisiin jumalanpalveluksiin kirkkaiden vesien äärellä ja metsien siimeksessä. Eräs vaeltajista kertoo kolmantena päivänä odottavansa veden pyhitystä. Vesi on tärkeässä osassa myös neljäntenä päivänä, jossa siunataan metsän keskeltä löytyvä pieni lähde. Pyhiinvaellukselle lähtenyt nainen on hyvin otettu tilaisuudesta:
"Tässä oli mun mielestä todella upea tilanne, koska oli luterilainen naispappi, katolinen isä ja ortodoksinen isä-Petri tätä toimittamassa. Harvinaista.”
Kahdeksantena päivänä pyhiinvaeltajat saapuvat Turkuun, jossa he osallistuvat jumalanpalveluksiin niin ortodoksisessa kirkossa kuin Turun tuomiokirkossakin. Takana on iloista telttaelämää, saunomista, soutelua ja uintia järvissä, meditointia kallioilla ja laulua niittyjä ja metsiä taittavassa kulkueessa. Eräs nainen tiivistää tunteensa vaelluksen jälkeen kauniisti:
"On turvallinen ja hyvä olo vaeltaa tiellä, jota toisetkin ovat vaeltaneet ennen minua ja ihmiset vielä minun jälkeenkin tulevat vaeltamaan. Se on jotakin ikuista."
Tuokiokuvia Pyhän Henrikin vaellukselta kesällä 2000
