Suomalaissyntyinen Ellen Vuosalo on vuosikymmenien ajan tehnyt työtä Iranin luonnon monimuotoisuuden puolesta. Hänen ponnistelunsa lintujen, erityisesti lumikurkien suojelemiseksi on ollut Iranissa merkittävää. Iranilaiset kutsuvatkin Vuosaloa "kurkien äidiksi." Ajankohtainen kakkonen tapasi hänet vuonna 2015 Pohjois-Iranissa Kaspianmeren rannalla.
Ellen Vuosalo muutti Iraniin neljäkymmentäviisi vuotta sitten olosuhteiden pakosta. Elämä Iranissa ulkomaalaisena naisena ei Vuosalon mukaan ole helppoa. Hänen mielestään suomalaisnaisella erityisesti on vaikeaa itsenäisyytensä vuoksi. Hän onkin joutunut kokemaan monenlaista huonoa kohtelua.
Iran on kuitenkin kiehtova maa sen jälkeen, kun on päässyt henkilökohtaisista vaikeuksistaan eroon, Vuosalo sanoo. Hän asuu yksin ja pärjää erinomaisesti, sillä suomalainen osaa asua yksin ja olla siitä onnellinen, Vuosalo toteaa.
Harvinainen ja uhanalainen lumikurki
Lumikurki on hyvin harvinainen ja uhanalainen lintu. Se pesii Venäjän federaatioon kuuluvilla Itä- ja Länsi-Siperian alueilla. Sen ns. itäisen populaation talvehtimispaikkoja ovat Jangstejoen alue Kiinassa, läntisen populaation Keoladeon kansallispuistossa Pohjois-Intiassa ja Iranissa. Lumikurkiyksilöiden lukumäärän oletetaan laskevan merkittävästi lähitulevaisuudessa.
Ellen Vuosalolle lumikurki tuli tutuksi jo vuosia sitten. Lumikurjen suojelu alkoi oikeastaan sattumalta. Vuosalon onnistui valokuvata useita lumikurkia Pohjois-Iranissa. Paikallisten asukkaiden uteliaisuus heräsi, kun he näkivät Vuosalon palaavan kameransa kanssa yhä uudelleen alueelle kuvaamaan kurkia. Asukkaat alkoivatkin kutsua Vuosaloa "kurkien äidiksi." Tutustuminen lumikurjen kuvaajaan tutustutti iranilaiset myös sukupuuton partaalla olevaan lintuun.
Omid eli Toivo on populaationsa viimeinen yksilö
Lumikurkien kuten myös muiden lintujen uhkaksi on muodostunut niiden luontaisten elinolosuhteiden häviäminen mutta myös salametsästys. Vuosalo huomauttaa, että kun Neuvostoliitto hajosi, lumikurkikanta pieneni vuosi vuodelta myös Iranissa. Maassa kehitys on lintujen kannalta ollut huolestuttavaa viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Talvisin kosteikoiksi muuttuvia riisipeltoja on kuivattu rakentamisen tieltä. Vesikasveja syöville lumikurjille ei siten juurikaan löydy ravintoa. Lumikurkia lienee maailmassa jäljellä enää muutamia tuhansia, mutta esimerkiksi Iranissa lumikurki on lähestulkoon kuollut sukupuuttoon. Mutta epätoivoon ei Iranissa vielä olla vaivuttu.
Yksi lumikurkiyksilö on kuitenkin jäljellä Iranissa. Omidiksi eli Toivoksi ristitty lumikurki talvehtii Pohjois-Iranissa Kaspianmeren rannalla muiden lintujen joukossa lajitoveriensa puutteen vuoksi. Ellen Vuosalo sanookin, että tässä yksilössä on Iranin lumikurkien tulevaisuus. Hän toivookin sille pitkää ikää ja onnea lajikumppanin löytämiseksi.
Lumikurkien esiintyvyys
