Stalinin ajan yksi suurimmista joukkohaudoista sijaitsee Sandarmohissa Aunuksen Karjalassa. Neuvostoliitossa metsäinen teloituspaikka oli huolellisesti salattu ja naamioitu, kunnes se paljastui 1990-luvun lopulla. Metsän uumenista löytyi tuhansien ihmisten jäänteet. Teloitettujen joukossa oli myös suomalaisia. Radiodokumentissa Aunuksen kujilla ja kalmismailla (2003) palataan Neuvostoliittoon ja 1930-luvun tapahtumiin Sandarmohissa. Toimittaja Arvo Tuominen käy myös alueella dokumentissaan Äänisen vettä (2011).
Syrjäinen metsä Aunuksen Karjalassa kätkee Sandarmoh-nimisen alueen, josta on löytynyt 236 joukkohautaa. Tämä kauhujen kalmisto sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Karhumäeltä Poventsaan johtavan maantien varrelta. Petroskoihin alueelta on matkaa noin parisataa kilometriä. Sandarmohissa teloitettiin ja haudattiin vuosina 1937–1938 arviolta 7 500–9 000 ihmistä. Teloituksista vastasi 1930-luvulla kolmijäseninen Neuvostoliiton sisäasiainkansankomissariaatti (NKVD) eli tuomioistuin. Teloitetut edustivat yli viittäkymmentä eri kansallisuutta. Tiukasti varjeltu Sandamoh paljastui vasta 1997 Stalinin vainojen historiaa tutkivan Memorial-liikkeen ansiosta.
Sandarmoh on kymmenien kansallisuuksien hautausmaa
Dosentti Antti Laine Joensuun yliopistosta toteaa radiohaastattelussa teloituksista, että Josif Stalin (1878–1953) halusi päästä eroon monista Neuvostoliitossa asuvista vähemmistöistä kuten suomalaisista. Heitä Sandarmohissa on löytynyt noin tuhat. Suomensukuisista kansoista enemmistönä olivat kuitenkin karjalaiset. Muita kansallisuuksia olivat muun muassa venäläiset ja puolalaiset, joita oli tuotu kollektivisoinnin aikana Neuvostoliittoon.
Teloitettavien määrä muodostui Moskovan määräyksistä. Ylin johto antoi tarkkoja ohjeita muun muassa siitä, kuinka paljon miltäkin alueelta oli saatava likvidoitavia. Toisaalta kaikkia vankeja ei kuitenkaan teloitettu vaan osa lähetettiin pakkotyöleireille, joissa moni vanki menehtyi. Sandarmohin teloitetut edustivat erilaisia ammattikuntia: talonpoikia, työläisiä, virkailijoita, kulttuurityöntekijöitä, taiteilijoita, pappeja ja sotilaita.
Sandarmohin olemassaolosta ei juurikaan tiedetty, sillä alue naamioitiin huolellisesti. Esimerkiksi joukkohautojen päälle istutettiin täysikasvuisia mäntyjä pian teloitusten jälkeen. Ylipäätään teloituksista oli säädetty tiukat ohjeet. Niiden oli tapahduttava syrjäisessä paikassa kaukana tieltä, ja lisäksi Sandarmohissa metsään ei saanut tehdä nuotioita, jotta kukaan ei havaitsisi metsässä liikettä.
Neuvostoliiton romahdettua kadonneiden neuvostokansalaisten etsintä sai uutta vauhtia, kun arkistot avattiin. Arkistoista löytyi tarkat tiedot teloituksista aina teloituspäivämääriä ja -paikkoja myöten. Memorial-liike otti aktiivisen roolin kadonneiden etsinnässä. Lähtökohtana oli oletus sopivista teloituspaikoista. Muistitieto osoittautui myös tärkeäksi lähteeksi. Vaikka Sandarmohin teloitukset pyrittiin pitämään salassa, lähistöllä asuvat ihmiset aavistelivat, mitä metsässä tapahtui. Laukausten äänet kun kiirivät lähitienoolle ja öiset vankikuljetukset laitettiin merkille. Mutta kukaan ei puhunut, sillä heidät oli peloiteltu hiljaisiksi.
Löytämisensä jälkeen Sandarmohista on tullut suuri hautausmaa, jonne on pystytetty hautaristejä ja -muistomerkkejä. Yksi niistä on Solovetskin saaren yli tuhannen teloitetun vangin muistoksi pystytetty kivi. Näitä vankeja oli lähdetty syksyllä 1937 kuljettamaan Vienan Kemiin. Mutta vangit päätyivätkin Sandarmohiin, jossa heidät ammuttiin lokakuun ja marraskuun välisenä aikana. Metsästä löytyy myös suomalaisten muistoksi pystytettyjä tolppia.
Toimittaja Arvo Tuominen kertoo dokumentissaan Äänisen vettä (kohdassa 20:29–22:15), miten pikaoikeudenkäynnin jälkeen vangitut tuotiin teloitettavaksi Sandarmohon. Heidät laitettiin polvilleen haudan reunalle ja ammuttiin pistoolilla otsaan. Teloittajalla oli siten katsekontakti teloitettavaansa. Suurimman osan laukauksista ampui kapteeni Mihail Matvejev, joka palkittiin ansioistaan vastavallankumouksellisia vastaan muun muassa arvoesinein. Matvejev kuoli 1970-luvulla Leningradissa.
Valokuvia Sandarmohista
