Arvo Tammisen Yhdysvalloissa kesällä 1947 kuvaama filmi sai myöhemmin Suomessa tinkimättömän asiapitoisen ja vauhdikkaan, Carl-Erik Creutzin lukeman selostuksen. Vaikka filmi on lyhyt, kerrotaan suomalaisten tarina uudella mantereella siirtolaishistoriamme alkuhämäristä alkaen.
Arvo Tamminen teki kesällä 1947 laajan matkan Yhdysvaltoihin ja kuvasi amerikansuomalaisten elämää eri puolella mannerta. Filmeistä koostettiin kokoillan dokumenttielokuva Sydämeni laulu (1948). Elokuvan lisäksi Filmiseppo koosti materiaalista 24 vajaan kymmenen minuutin veronalennuslyhytelokuvaa. Amerikansuomalainen arki tallentui filmille
Selostus pohtii pitkään suomalaisten sisukkuutta sekä sitä, miksi suomalaiset 1940-luvulla ”edelleen” olivat lähinnä hiljaisesti eläviä työntekijöitä. Syyksi esitetään sopivaisuus tiettömien taipaleiden rauhaan ja yksinäisyyteen. Toisin oli kaupunkilaisilla: he pääsivät nimekkäämpiin virkoihin ja "suurempaan huutoon". Uusi polvi oli kuitenkin lähtenyt opintielle, ja ”tarmokkaiden raivaajavanhempiensa jälkeläisinä he ovat menestyneet erinomaisesti”.
Suomalaiset tunnettiin taitavina rakentajina, jotka tarttuivat yleensä toimeen koko perheen voimin. Esimerkkinä suomalaisesta koko perheen yhdistävästä sisusta näemme, miten connecticutilaiset Eroset kaivavat itselleen uima-altaan kolmessa päivässä. Alkuun auttaa ”bultoosari”, loppu hoituu talkoilla.
Etelä-Dakotassa kamera käy Eriksonien maatilalla preeriamaisemassa. Suomalaissyntyiset veljekset harrastavat siitoseläinten kasvatusta. Suomalassa puolestaan kasvatetaan amerikkalaisten suosikkilintuja, kalkkunoita. ”Mikäs täällä on hoidella syöttiläitä melkein taivaanrantaan ulottuvilla lakeuksilla.”
Viimeisissä kuvissa ollaan sikafarmilla, missä ”suuren lännen” mustakarvaiset sorkkaeläimet syövät pellolla maissia.