Italolaulaja Roberto Loreti nousi 1960-luvun alussa Pohjoismaiden suursuosikiksi alle murrosikäisenä. Kirkasääninen tenavatähti hullaannutti suomalaisyleisöäkin moneen otteeseen.
"Robertino" Loretin (s. 1946) läpimurto Skandinaviassa tapahtui syksyllä 1960 Tanskan TV:n välityksellä. Mainos-TV:n ohjelma Aikamme huiput sai hänet vieraakseen jo samana syksynä joulun alla.
Tanskassa levyjä tehtaillut Robertino kävi Suomessa seuraavana vuonna kolme kertaa ja esiintyi tuolloin muun muassa Linnanmäellä. Huvipuiston ohjelmapäällikkö Sara Ekelund muistaa hänet kilttinä, "aivan ihanana" lapsena. Esiintymispalkkiokaan ei ollut vielä kohonnut päätähuimaavan korkeaksi.
Elokuussa 1961 Robertino vieraili Turun Messuilla, joille hän palasi uudelleen 50 vuotta myöhemmin. Puolen vuosisadan takaisesta keikasta oli mieleen jäänyt "pieni paniikkitilanne", josta hän pääsi turvaan poliisin saattelemana.
Ulos polvihousuista
Lapsitähteyden aikaa kesti vain muutaman vuoden, ja saapuessaan Suomeen joulukuussa 1964 (viidettä tai kuudetta kertaa) hän oli ehtinyt jo 18-vuotiaaksi. Kuten toimittaja Sinikka Tuomola toteaa ohjelmassaan, "polvihousuja käyttävä pikkupoika" oli kasvanut nuorukaiseksi.
Ylen haastattelussa Loretilta kyseltiin haastattelussa mielipiteitä suomalaisista tytöistä, suomalaisesta ruuasta sekä hiljattain uudeksi ja vielä suuremmaksi nuorisoidoliksi kohonneesta Beatles-yhtyeestä. Hän kertoo myös joululahjatoiveistaan ja urheiluharrastuksistaan, kuten ratsastuksesta ja hiihdosta. "Ihmeellistä kyllä, Italiassakin voidaan hiihtää", toimittaja kertoo kuulijoille.
Robertino kertoo levyttäneensä paljon perinteisiä italialaisia lauluja lähinnä yleisön odotuksia ajatellen. San Remon festivaaleille hän oli kuitenkin menossa esittämään hieman vauhdikkaampaa ja nuorekkaampaa popmusiikkia. Hän aikoi levyttää myös saksaksi ja suunnitteli englannin opiskelua.
Robertino saavutti suosiota myös muualla Euroopassa, etenkin Neuvostoliitossa sekä Amerikassa, Japanissa ja Australiassa. Aikuisiässä hän jatkoi uraansa all-round-laulajana, jonka repertoaari ulottui kevyestä musiikista oopperaan.