Helsinkiläinen Arvo Saarinen patikoi Uve-koirineen vuonna 1967 Suomen päästä päähän. Lähes kolme kuukautta kestäneen mielenosoituksen aiheena olivat eläkejärjestelmän epäkohdat ja vanhusten työllistymisvaikeudet.
Saarisen protestitaival kohti Helsinkiä alkoi Utsjoen kirkolta 11. kesäkuuta 1967. Kuukauden ja noin viidensadan sateisen kilometrin kuluttua 61-vuotias arkistonhoitaja saapui Rovaniemelle.
Suomen, Ruotsin ja Norjan viireillä koristeltuun työntökärryyn oli kirjattu Saarisen vetoomus eläkeläisten, työttömien ja muiden vähäosaisten puolesta. Lastenvaunuista kehitellyt rattaat oli valmistanut ja lahjoittanut marssin sponsori Metalliteos Oy.
Rovaniemen ja Jyväskylän välinen etappi kesti vajaan kuukauden. Jyväskylään saavuttaessa kilometrejä oli kaikkiaan kertynyt runsaat 1 100.
Saarinen oli saanut reissulla kulutetuksi puhki jo kaksi kenkäparia. "Mutta vuoden ikäinen Uve-koira on tullut mainiosti toimeen yksillä ja samoilla tassuilla", kuuluu uutisen loppukevennys.
Kun matkaa oli kestänyt yli kaksi ja puoli kuukautta, protestimarssin määränpää oli jo lähellä. Viimeisellä telttapaikalla ennen pääkaupunkia Arvo Saarinen kertoo päivämatkojensa vaihdelleen 18–60 kilometrin välillä.
Vauhti riippui säästä ja teiden materiaalista: pohjoisen öljysoratiet olivat rankkoja kävellä, etelässä taas väylät olivat "kuin parkettia".
Syyskuun alussa Arvo ja Uve olivat vihdoin Helsingissä. Työntökärryjen matkamittari tarkistettiin Töölön poliisiaseman pihalla, ja taivalletuiksi laskettiin kaikkiaan 1857,6 kilometriä.
Seuraavan kesän korvalla väsymätön Saarinen valmistautui jo uuteen marssiin, tällä kertaa 800 kilometrin matkaan maan poikki Vaasasta Ilomantsiin. Työntökärryyn oli lisätty joukko uusia vaatimuksia: "Meille riittää yksi eläkejärjestelmä porrastettuna 1:3", "Kulutuskykyä luotava sinne missä sitä on vähiten" ja "Alempien ja huippupalkkojen luonnottoman suuria eroja on kavennettava – suhde 1:5 riittää".
Uudesta marssista ei Ylen arkistosta löydy enempää uutisia. Jo tässä välähdyksessä Saarinen katsoo kuitenkin jo saavuttaneensa tarkoituksensa, sillä vanhusten ongelmista oli alettu puhua julkisuudessa.
