Sadetta Postareff ja Samael Innanen ovat pitkän linjan larppaajia. Vuonna 2003 kuvatussa Kamera kiertää -jaksossa tutustutaan liveroolipelaamisen maailmaan.
Kamera vierailee Lappeenrannassa Luukkaan tilalla. Sadetta Postareff on erikoistunut lateksiaseiden ja muun larppirekvisiitan valmistukseen. Hevostalleja pyörittävä Postareff on myös kouluttamassa hevosestaan täysveristä larppiratsua – tarkoitus on, että taistelut voitaisiin käydä hevosen selästä.
Postareff kertoo lateksiaseiden eduista:
"Nämä on miellyttävimpiä aseita tulla lyödyksi. Piikit ja kaikki on superlonia. Tulee iskua päähän tai silmään, niin nämä ei vahingoita."
Valmistusprosessissa lasikuitutangon päälle leimataan solumuovia ja siitä lähdetään muotoilemaan miekkaa, tehdään väistimet, pommelit ja muut yksityiskohdat. Hän on löytänyt ohjeet netistä ja lähtenyt niiden avulla kokeilemaan, erehtymään ja lopulta onnistumaan. Miekat viimeistellään nestemäisellä kumilla ja ruiskumaalaamalla. Yhden naisen yritys valmistaa jopa kymmeniä aseita viikossa. Tilauksia tulee ympäri Eurooppaa ja Yhdysvalloista. Myös jälleenmyyjät ovat kiinnostuneita tuotteista.
Kaikista paras kysymys mikä miulle esitettiin oli, että onko minulla sivuliikettä Lontoossa.
Yrityksen paperihommat hoitaa asuinkumppani Samael Innanen, niin ikään roolipelien harrastaja. Innanen kertoo larppauksen kiehtovuuden pohjautuvan siihen, että pääsee kokemaan erilaisia tunteita ja tutustumaan erilaisiin ihmisiin, näkemään eri puolia roolipelaamisesta:
"Larppaaminen on improvisoitua näyttelemistä. Hahmolle annetaan tietyt säännöt tai ehdot. Tiedät minkälainen sun hahmo on perusluonteeltaan ja sen mukaan edetään."
Innanen kertoo, että toisin kuin jotkut larppaajat, hän ei jää kiinni hahmoon pelaamisen jälkeen:
"Peli kun vihelletään poikki, se on siinä. Sitten saa taas rauhassa olla oma itsensä."
Larppaamisessa viehättääkin se, että saa vähän aikaa olla joku toinen.
Reportaasin lopussa päästiin myös seuraamaan liveroolipelitilannetta. Postareffin ja Innasen lisäksi mukana on Kaisu Kärri, jolle Postareff kiinnittää haltiakorvia. Kärri kertoo, miten lähti ensimmäiseen larppiinsa villapaidassa:
"Huomasin että kaikilla muilla on ties mitä rensseliä ja vehjettä. Ei ole niin väliä, onko ihan viimeisen päälle kaikista kalleimmat vehkeet. Sekin, että on vähän sinnepäin, on parempi ja luo tunnelmaa – kaikille."
Pelaajat esittelevät kameralle muodonmuutoksen tavallisista ihmisistä roolipelihahmoiksi. Joukkio hajaantuu niitylle. Tilanne kärjistyy ja Innasen hahmo hyökkää Kärrin keijun kimppuun:
"Nyt lähtee keijulta henki!"
Toinen pelaaja halvaannuttaa Innasen ja pelastaa keijun.
"Ihmisethän aina unelmoi siitä, että saisivat tehdä sellaista mitä tekisivät muutenkin. Mie en näe mitään syytä, miksi mie lopettaisin tätä. Koko ajan tulee vain uusia ideoita: mitä voisi vielä tehdä, mitä voisi tehdä paremmin – miten voisi vaikka laajentaa vähän", toteaa Sadetta lopuksi.