Äänetön soitinkvartetti, ruuveilla preparoitu piano ja puhelinluetteloiden tömistely kuuluivat asiaan, kun kulttuuriohjelma Levottomat palat esitteli John Cagen estetiikkaa vuonna 1983. Nykymusiikin kauhukakaran jalanjäljillä olivat Esa-Pekka Salonen, Jukka Tiensuu, Kari Kriikku, Olli Kortekangas, Tuija Hakkila ja muut nuoret lupaukset.
Säveltäjä John Cage (1912–1992) esitellään ohjelmassa yhdeksi modernin musiikin "tunnetuimmista ja vihatuimmista" edustajista. Cage haastoi perinteisen länsimaisen taidekäsityksen kyseenalaistamalla kiinteän teosmuodon ja korostamalla sattumanvaraisuutta sekä erilaisten äänten tasa-arvoisuutta.
Cagen kuuluisimmassa sävellyksessä 4'33" (1952) orkesteri pitää taukoa runsaan neljän ja puolen minuutin ajan, minkä jälkeen teos päättyy. Kappaleessa ei kuitenkaan tavoitella absoluuttista hiljaisuutta vaan ideana on avata korvat esityksen aikana kuuluville satunnaisille äänille.
Teos oli esitetty Suomessa jo vuonna 1962, mutta nyt se nähtiin ensi kertaa televisiossa. Jukka Tiensuun johtamassa kvartetissa "soittavat" John Storgårds, Kari Kriikku, Eira Ojanen ja Esa-Pekka Salonen. Sävellyksestä selvitään odotettua nopeammin, sillä versio kestää vain runsaan minuutin.
Musiikkinumeron päätyttyä katsojia kannustetaan pohtimaan, mikä oikeastaan on musiikkia tai miksi kuunteleminen on vaikeaa. Puheenvuoroja käyttävät Tiensuu, Salonen, Tapani Länsiö, Olli Kortekangas, Tuija Hakkila ja Lauri Otonkoski. Salonen ja Tiensuu väittelevät siitä, pitäisikö ihmisen kuunnella ja ajatella Cagea päivittäin vai riittääkö, että tähän tutustuu vain kertaalleen.
Tiensuu esittää Cagen teoksesta Amores (1943) soolo-osuuden preparoidulle pianolle. Kielten päälle asetellut ruuvit ja kumilangat saavat flyygelin muistuttamaan soinniltaan lyömäsoitinta.
Living Room Musicissa soittimina on pari puhelinluetteloa, sanomalehtiä, pöytä ja seinä. Siitä on kuitenkin kirjoitettu ihan oikea partituuri.
Konserttitilanteen rajoja rikotaan Cagen kappaleessa Living Room Music (1940), johon löytyy joka kodista helposti tarvikkeita. Tarkasti nuotinnettu sävellys esitetään tässä rummuttamalla pöytää, puhelinluetteloita ja sanomalehtipinkkaa Salosen johdolla. Teoksen päättävässä puhekuoro-osuudessa hyödynnetään myös lankapuhelinta.
Ohjelman muusikot tai ainakin useimmat heistä toimivat Korvat auki ry:ssä, jonka joukko Sibelius-Akatemian opiskelijoita perusti vuonna 1977 ravistelemaan suomalaista musiikkielämää. Sen varhaiseen ydinryhmään kuuluivat mm. Tiensuu, Salonen, Kortekangas, Länsiö, Kaija Saariaho, Jouni Kaipainen, Magnus Lindberg ja Eero Hämeenniemi. Yhdistyksen nimi kuvasti hyvin John Cagenkin musiikkiajattelua.