
Suomen metsiä hoidettiin 1970-luvun alussa niin tehokkaasti, että linnuille sopivat kolopuut olivat kiven alla. Kansaa kehotettiinkin joukolla pöntöttämään, jottei lintujen pesiminen vaikeutuisi. Eräruutu-ohjelmassa 1973 esiteltiin erilaisia linnunpönttöjä ja selostettiin oikeaoppisen pöntön rakennetta.
Valmistettavan pöntön koon määrittää tietysti se, minkälaiselle linnulle pönttöä rakennetaan. Perusperiaatteiltaan linnunpöntöt ovat kuitenkin hyvin samankaltaisia.
Huhtikuussa 1973 esitetyssä pönttöraportissa kehotettiin olemaan suosimatta kottaraisia. Vuodenaika oli parempi rakentaa pönttöjä pienemmille hyönteissyöjälinnuille. Nämä pikkulinnut myös viihtyvät kaupunkialueilla kottaraisia paremmin.
Tilanne lintumarkkinoilla ja lintujen pesäkolomarkkinoilla on erittäin kriitillinen, kiitos sen, että meillä hoidetaan metsiä nykyisin niin tehokkaasti.
Hyvän linnunpöntön perusteet m/1973
- Hyvä linnunpönttö tehdään kokopuusta, esimerkiksi sorvaamalla puupölkky lieriöksi. Kuitenkaan lahosuoja-aineita ei suositella käytettävän, koska ne voivat olla linnuille haitallisia.
- Muovisia linnunpönttöjä ei tule suosia, koska hengittämätön muovi voi kuumentua linnuille jopa hengenvaaralliseksi.
- Pöntön katon tulisi olla tasainen ja mieluiten hieman viistosti sivulle kalleellaan. Katon ei tule viettää pöntön eteen, jottei pöntön sisäänmenoaukko jää varjoon.
- Pöntön pohja olisi hyvä suunnitella irrotettavaksi. Tämä helpottaa pöntön puhdistamista jälkikäteen.
- Pienemmissä pöntöissä sisäänmenoaukko olisi hyvä vahvistaa peltilevyllä, jottei tikka tai orava pysty suurentamaan aukkoa.
- Sisäänmenoaukon eteen ei missään nimessä tule asettaa ns. "seisontatikkua", koska se tarjoaa petolinnuille liian hyvän alustan tunkeutua pesään.
- Linnunpöttöä ei tulisi naulata puuhun. Parempi kiinnitystapa on käyttää esimerkiksi rautalankaa.