Hevosella vaeltaminen luonnossa on luonnonmukaista matkaamista. Perämeren suurin saari Hailuoto tarjoaa kauniin ja vaihtelevan maaston muutaman päivän vaellukselle ja sinne suuntasivatkin Kamera kiertää -ohjelman ratsut vuonna 2006.
Toimittaja Sirkku Kianto hyppäsi ratsaille yhdessä ratsastuksenohjaaja Riikka Lambergin, suomenhevosenkasvattaja Pauliina Haatajan ja yrittäjä Hannu Jokisen kanssa. Päivämatkoiksi he valikoivat itselleen noin 20-40 kilometrin reittejä, jotka ovat Lambergin mukaan sopivia matkoja keskikuntoiselle ratsastajalle.
Hevosen selässä vapaasti vaeltaminen vaatii enemmän suunnittelua kuin tavallinen luonnossa liikkuminen. On kysyttävä maankäyttölupia ja kohteesta riippuen tuotava hevosille tarpeeksi muonaa mukana. Esimerkiksi Oulun edustalla oleva Hailuoto on sen verran karu saari, että hevoset eivät saa luonnosta tarpeeksi heinää.
Suomenhevonen on herkkä ja sisukas. Niiden maine on pilattu 1970-luvun lopussa tuomalla suoraan raviradalta hevosia muihin tehtäviin
Viikon välein Kamera kiertää -ohjelman insertteinä nähty neliosainen sarja paitsi antaa katsojalleen valmiuksia lähteä luontoon hevosen kanssa, kertoo myös suomenhevosen historiasta ja luonteesta, jokamiehenoikeuden laajuudesta sekä opastaa kohtaamaan hevosen maantiellä.
Hevonen tulisi ohittaa autolla erittäin varovaisesti, sillä vaikka eläin näyttäisi olevan hyvin hallinnassa, saattaa se pelästyä vaikka ojassa olevaa heinää. Tiellä hevonen kulkee, koska sillä saa ratsastaa pyörätiellä vain, mikäli se on erikseen sallittua.
Kulkureitin löytäminen hevoselle on välillä vaikeaa. Inserttisarjan kolmannessa osassa kerrotaankin erilaisista ponnistuksista, joita hevos- ja matkailualan yrittäjät tekevät, jotta hevosmatkailu ja -ulkoilu olisi helpompaa. Tavoitteena on luoda pitkiä merkittyjä reittejä, joilla pääsisi kaupungeistakin toisiin.
Vielä vuonna 2006 reitin suunnittelu vaati paljon työtä.
"Ensin katsotaan kartalta, että minne suunnilleen päästäisiin ja sitten soitellaan maanomistajat läpi", kertoi Haataja.
Hailuodon hienoissa rantamaisemissa kuvatussa sarjan viimeisessä osassa hevoset käyvät aamu-uinnilla, josta ratsastajat pääsevät keskustelemaan siitä kuinka hevoset pelkäävät. Hevoset ovat koko ajan valppaana vaaniville metsästäjille ja saattavat herkästi pelästyä vaikka oksaa. Tällöin hevosta on ymmärrettävä, eikä sitä saa torua, sillä se on tehnyt viisaasti ja oikein.
Vaelluksen loppuessa on myös hyvä pohtia unelmien hevosvaellusta.
"Kai se olisi sellainen 1000 kilometriä ja kuukausi aikaa. Kasvattaa pitkä parta ja unohtaa oma nimensä", Riikka Lamberg unelmoi.