Yleisradion toimittaja lähti talvella 1953 kadulle selvittämään, oliko Helsingissä prostituutiota. Yöllisessä radioreportaasissa tavataankin seksin myyjiä, joita viranomaiset kohtelivat kiinniotettavina irtolaisina. Ohjelma Rakkautta harhateillä kysyy yllättävänkin kärkevästi, mikä teki prostituoiduista uhkan yhteiskunnalle ja miksi tämä rankaisi haureudesta vain naisia.
Seksuaalisuuteen liittyvät aiheet olivat 1950-luvun radiossa melko harvinaisia, mutta silti tehtiin joitakin ohjelmia, joissa asioita käsiteltiin varovaisin sanakääntein. Tämä selostus alkaa tietosanakirjan määritelmällä prostituutiosta, ja muutenkin ohjelman alkupuolen puheenparsi tuo mieleen tieteellisen tutkimusretken alamaailmaan. Toimittaja Marjatta Koskikallio tarkkailee ihmisiä Esplanadin vaiheilla kuin luonnontieteilijä villieläimiä tehden päätelmiä heidän liikkeistään ja eleistään.
Olen jo vakuuttunut, että tuossa on sellainen nainen, joka katsotaan aiheelliseksi pidättää.
Yksinäinen nainen liittyy ensin yhteen miesporukkaan, sen jälkeen toiseen, jonka autoon hän lopulta asettuu. Silloin jännittävä draama huipentuu: puistosta ilmestyy kaksi poliisilta vaikuttavaa siviilipukuista miestä, jotka korjaavat naisen mukaansa. Reportteri kiiruhtaa kolmikon perään toivoen, että kyseessä todellakin olisi hänen etsimänsä ammattiryhmän edustaja.
Pidätetty on kuitenkin niin järkyttynyt, ettei pysty nyyhkytykseltään puhumaan. Myöhemmin käy ilmi, että hän on poliisin vanha tuttu, useasti pidätetty ja monesti pakkotyöhön tuomittu, sukupuolitaudin sairastanut ja toistuvasti itsemurhaakin yrittänyt maalaisnainen.
Kiinnioton myötä koko reportaasin sävy muuttuu. Koskikallio hämmästelee, millä perusteella voitiin pidättää kansalainen, joka ei ole häirinnyt yleistä järjestystä. Huoltopoliisin johtajan Kauko Hyppölän mukaan laki velvoitti poliisin ottamaan talteen irtolaisuudesta epäillyt henkilöt. Armoa annettiin vain, jos Katulähetys otti kyseisen yksilön huomaansa.
Vuonna 1936 säädetty (ja vasta vuonna 1986 kumottu) irtolaislaki piti irtolaisina mm. ihmistä, joka hankki tuloja "siveellisesti hylättävillä" keinoilla tai tuotti muulla elämäntavallaan ilmeistä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle tai siveellisyydelle. Illan tapauksessa (ja ilmeisesti useimmiten muulloinkin) lainkohta koski pelkästään naista, koska – kuten poliisi sanoo – tapaukseen liittyneet miehet "eivät olleet hankimassa tuloja hyvien tapojen vastaisesti".
Tätä ammattia on vastustettava muun muassa siksi, että se levittää veneerisiä tauteja.
Helsingin huoltoviraston huoltojohtajan Osmo Toivolan asenne prostituution on voimakkaan moralistinen. Siveellisen vahingollisuuden lisäksi "ammattihaureuteen" liittyi rikollisuutta ja sukupuolitauteja. Toimittajan huomauttaessa, että sairauksiin oli jo saatavilla lääkkeitäkin, Toivola tunnustaa sen heikentävän viimeksi mainitsemaansa perustetta.
Kun Koskikallio perää seksin ostajien vastuuta, huoltojohtaja myöntää, että asiassa toki vaadittiin miehiäkin. Heidän osuutensa oli kuitenkin "tuollaista välttämätöntä osallisuutta", jota laki ei määrännyt rangaistavaksi.
Ravintolassa haastatellut miehet suhtautuvat asiaan huomattavasti viranomaisia tasapuolisemmin. Yhden mukaan prostituutiossa syyllinen on aina aktiivisempi osapuoli, toinen sanoo naisen luisumisen johtuvan aina miehestä.
Onko naisen vapauden ryöstäminen se hinta, jolla miessukupuoli pyrkii suojelemaan itseään?
Ohjelman tekijä on tavannut myös nuoren prostituoidun, joka kritisoi kärkevästi kontrollitoimien kohdistamista pelkästään naisiin. Vonkaajia ja viettelijöitä vastaan ei ollut lakia.
Virkavalta vainosi silmätikuiksi joutuneita ja kohteli heitä loukkaavasti. Yhteiskunnalle pitäisi kuitenkin olla samantekevää, miten yksityinen kansalainen järjestää elämänsä, nainen toteaa ajankohtaan nähden radikaalisti.
Reportaasin loppuosassa kuullaan hänen vaiheitaan koskeva haastattelu, jota toimittaja pohjustaa pitkällisesti aiheen arkaluontoisuuden tähden. Nainen arvelee epäsäännöllisten elämäntapojensa juontuvan katkeruudesta, jonka synnytti isäpuolen ankaruus ja kylmyys. Toisaalta elämää tuntui johtavan "joku näkymätön kohtalo".
Hekin ovat olleet viattomia, kilttejä tyttöjä, jotka ovat rakkaudessaan joutuneet harhateille.
Ohjelman lopussa kysymykset sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta vaihtuvatkin pohdiskeluun prostituution psykologisista tai peräti biologisista syistä. Toimittaja pohtii, määräytyikö ihmisen "viettielämä" perinnöllisesti vai johtivatko epäedulliset olosuhteet kyseiseen elämäntyyliin. Joka tapauksessa hän tähdentää empaattisesti, että "siveellisen suuttumuksemme tai säälimme kohteet ovat hekin kerran olleet viattomia kilttejä tyttöjä, jotka sitten ovat rakkaudessaan joutuneet harhateille".