Laihialaisten keinot säästäväisyyteen ovat laajalti Suomessa tunnettuja. Vitsailusta huolimatta laihialaiset itse ovat nuukuudestaan ylpeitä. Tyhmähän se on, joka rahansa turhaan hukkaa. Helinä Lappalaisen puolihumoristisin keinoin toteutettu ajankohtaiskuvaus Laihiasta ja laihialaisten maineikkaasta säästäväisyydestä on vuodelta 1973.
Keitä ovat laihialaiset, nuo Pohjanmaan ylpeät ja Suomen ensimmäisiksi asukkaiksikin kehutut ihmiset? Sanonnan mukaan he hakevat vetensä Vaasan edustalta merestä, siinä kun tulee suolakin samalla. Toisen tarinan mukaan he välttävät kirkkokolehdin koko kyläyhteisön voimin, näytellyllä ja hyvin ajoitetulla sairaskohtauksella.
Tutkijoiden mukaan laihialaisten maine on lähtöisin jo 1800-luvun nälänhädän aikaisista tapahtumista. Kun ruoasta oli puutetta, päättivät alueen asukkaat koota yhteisiä ruokavarastoja kaikille säännösteltäviksi. Tieto ruoka-aitoista kuitenkin levisi Laihian ulkopuolelle ja pian Laihialle vaelsi muita nälästä kärsiviä suomalaisia. Laihialaiset olivat kuitenkin päättäneet pitää ruokavarastot vain oman seutukuntansa piirissä.
Tarinoiden mukaan ruokaa anelevia ulkopuolisia tunkeilijoita karkotettiin Laihialta melko kovakouraisestikin. Karkotetut tietysti suuttuivat tästä. He alkoivat levittää tarinoita laihialaisten saituudesta sekä siitä, etteivät nämä suostu jakamaan omastaan edes nälkäkuoleman uhatessa.
Ajan myötä tarinat laihialaisten säästäväisyydestä ovat saaneet absurdejakin piirteitä ja ne ovat keventyneet lähinnä vitseiksi sekä pieneksi piikittelyksi.
Laihialaiset ovat itse sitä mieltä, että vitsit ja tarinat heidän nuukuudestaan syntyvät köhyempien naapurien kateudesta. Säästäväisiä he kuitenkin ovat ja ylpeitä siitä. Ohjelmassa nähdäänkin useita dramatisoituja jaksoja, joissa paikalliset esittelevät omia, vitseihin pohjautuvia säästäväisyyskikkojaan. Laihialaisten ylpeys ja rakkaus kotipaikkaansa kiteytyy vanhaan laihialaiseen sananlaskuun: "Jos ei oo Laihialta, niin ei oo paljon mistään."
1970-luvulla laihialaisten pääelinkeinona oli maatalous, mutta kunnassa pyrittiin voimakkaasti lisäämään alueen teollistumista. Väestöltään kasvavan kunnan ongelmana oli työpaikkojen puute. Monet asukkaat joutuivatkin käymään muualla töissä. Ohjelmavuonna yksin Vaasassa työskenteli päivittäin yli 600 laihialaista.