Työssä raatavien ihmisten terveys heikentyy pitkän talven aikana. Työn vuoksi olemme vankeina kuin häkkilinnut. Siksi jokaisen ihmisen pitäisi päästä lomalle – vapauteen ja aurinkoon, vaaditaan Kansan Elokuvan lyhtyfilmissä vuodelta 1948.
Dramaattisella selostuksella varustetussa filmissä korostetaan, että taistelu leivästä on ankaraa, ja sitä käydään lukemattomilla työpaikoilla.
”Kansamme jäsenet ahertavat kuin muurahaiset ikään omaa maata rakentaen. Ja tätä jatkuu päivästä päivään.”
Vuonna 1948 kuvatun filmin mukaan kolmannes vuorokaudesta kuluu varsinaiseen leipätyöhön, mutta todellisuudessa työnteko jatkuu myös kotona. ”Kukapa osaa laskea perheenäidin töiden ja askarten määrän. Heidän on jatkettava työpäivää myös yöllä.”
”Pitkän talven aikana työssä raatavien ihmisten terveys heikentyy, ollen huonoimmillaan maalis-huhtikuussa. Alamme kaivata lomalle, irti töistä, uuteen ympäristöön.”
Filmissä muistutetaankin, että jokaiselle palkkatyöläiselle kuuluu lain mukaan vuosiloma. Ongelmana voi kuitenkin olla puute rahasta.
”Miten moni loma onkaan jäänyt rahan puutteen vuoksi kotinurkissa maleksimiseksi. Se jos mikä hermostuttaa. Ja varsinkin lapset kaupunkien ahtailla ja valottomilla pihoilla ovat vankeina kuin häkkilinnut”, filmissä maalaillaan.
Filmin mukaan hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen. Avuksi rientävät Lomaliitto ja Postisäästöpankki, jotka ovat yhdessä luoneet ”lomatilijärjestelmän”.
Vuoden aikana rahaa talletetaan lomatilille pienissä erissä. Ja kun loma vihdoin koittaa, on vuoden aikana säästetyillä rahoilla hyvä matkustaa ja lomailla auringossa.
”Ja mikäpä on matkustaessa, kun on noin kätevä pankkikirja taskussa”, filmissä opastetaan.