Kolmisenkymmentä islantilaista huimapäistä sijoittajaa ajoi reilun 300 000 asukkaan maansa ennennäkemättömän rajuun talouskriisin vuonna 2008. Maan kolme suurinta pankkia kaatuivat ja kruunun arvo sukelsi. Romahduksen myötä tavallisten islantilaisten velat moninkertaistuivat ja työpaikkoja menetettiin. Seitsemän vuotta kriisin jälkeen maan talous kasvoi muuta Eurooppaa joutuisammin, mutta kaikki eivät olleet päässeet osaksi uutta nousua.
Euroopan laidalla kelluva Islanti eli pitkään eristyneenä kalataloutena. 1990-luvulla maa alkoi hiljalleen avautua, ja 2000-luvulla saarivaltio vapautti pääoman ja yksityisti pankit. Alkoi hurja nousukausi. Suomessa ja maailmalla kohistiin viikinkien lailla valloitusretkiä tekevistä islantilaissijoittajista, joiden taskut pullottivat ylettömistä määristä rahaa.
Islantilaisten sijoitusinto ulottui Suomeenkin. Vuoden 2007 ohjelmassaan Viikinkien riskiretket MOT yritti selvittää, miten ihmeessä pienen maan sijoittajilla saattoi olla niin paksut lompakot. Esimerkiksi Elisaan sijoittaneen islantilaismiljardööri Björgolfur Thor Björgolfssonin varojen huhuttiin olevan peräisin Venäjän mafialta ja suursijoittajilta. MOT:n haastattelema tanskalaisen Danske Bankin pääekonomisti Lars Christensen ei uskonut mafiaväitteisiin. Hän oletti, että islantilaisten raha oli tullut normaalisti kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. Raha oli halpaa, joten islantilaiset olivat haalineet sitä mahdollisimman paljon ja sijoittaneet eteenpäin.
Syksyllä 2008 Islannin ylikuumentunut talous romahti Yhdysvaltain finanssikriisin johdosta. Islantilaiset olivat lainanneet tähtitieteellisiä summia maan talouteen nähden, eivätkä sijoituskohteet tuottaneet niin paljon voittoa kuin oli toivottu. Maan kolme suurinta pankkia, Kaupthing, Landsbankinn ja Glitnir romahtivat ja valtio otti ne haltuunsa.
Pankit olivat houkutelleet ulkomaisia tallettajia tarjoamalla huikeita viiden prosentin korkoa tuottavia tilejä. Tähän oli haksahtanut muun muassa Espoon kaupunki, selvisi MOT:n jatkojutussa Viikinkien riskiretket II vuonna 2008. Myöhemmin kaupunki sai Kaupthingin tilille tallettamansa rahat takaisin.
On surullista, että kolmekymmentä ihmistä sai Islannin tähän tilanteeseen.
Islantilaisten velat moninkertaistuivat
Pankkikriisin seuraukset tavallisille islantilaisille olivat lohduttomat. Moni oli ottanut pankkien mainostamia valuuttalainoja, eli lainaa jonkin muun maan valuutassa. Niinpä pankkien ja Islannin kruunun romahtaessa tavallisten ihmisten velat saattoivat kasvaa jopa nelinkertaisiksi. Alhaiseen 1,5–2 prosentin työttömyyteen tottuneeseen maahan odotettiin kurjempia aikoja.
”Työttömyys voi nousta jopa 10 prosenttiin, mikä on hyvin korkea luku”, Islannin Suomen-suurlähettiläs Hannes Heimisson arvioi MOT:ssa vuonna 2008.
Ulkolinjan vieraillessa Islannissa kaksi vuotta talousromahduksen jälkeen vuonna 2010 olivat tulevaisuuden näkymät edelleen lohduttomat. Velkaantuneita oikeudessa puolustava Marino G. Njalsson kertoi, että noin 20 prosenttia kotitalouksista oli pahoissa vaikeuksissa ja toiset 30 prosenttia joutumassa vaikeuksiin. Miehen oma asuntolaina oli kasvanut 100–230 prosenttia.
Ay-pomo Kristjan G. Gunnarsson esitteli ruokalipukkeita, joilla perheet saavat muutaman päivän ruuat ilmaiseksi. Jouluna Punainen risti ja kirkko jakoivat ruokaa reilulle 400 jonottajalle. Ylpeille islantilaisille tilanne oli kova pala, ja jonottajat yrittivät peittää kasvonsa.
”On surullista, että kolmekymmentä ihmistä sai Islannin tähän tilanteeseen”, eläkkeelle jäänyt kalastaja Olaf R. Sigursson huokaisi.
Islannin kruunua suojeltiin järeillä toimilla
Vuoden 2008 kriisi toi Reykjavikiin kiihkeitä mielenosoituksia. A-Zoom vieraili maassa muutama kuukausi pankkien kaatumisen jälkeen. Parlamenttitaloa tomaateilla pommittavat mielenosoittajat vaativat hallituksen ja Islannin keskuspankin johtajan eroa sekä finanssivalvonnasta vastaavien vaihtumista. Lisäksi vaadittiin, että holtittomat sijoittajat ja pankkiirit saataisiin rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan.
Islantilaisten mielenosoittajien vaateet toteutuivat. Tammikuussa 2009 Islannin keskustaoikeistolainen hallitus joutui eroamaan ja valtaan äänestettiin punaviherhallitus. Ajankohtainen kakkonen kertoi vuonna 2010, että valuuttapaon estämiseksi uusi hallitus oli ryhtynyt järeisiin toimiin. Voimaan tuli ankara valuutta- ja pääomaliikkeiden säännöstely. Ulkomaille lomailemaan lähtevät islantilaiset saivat ostaa valuuttaa korkeintaan 2800 eurolla. Yrityksiä alettiin valvoa vielä tarkemmin, ja maahantuojat ja -viejät joutuivat noudattamaan keskuspankin määräyksiä.
”Valuutan tukeminen, josta tuli pelastusohjelman keskeinen keino, tarkoitti korkojen nostamista ja pääomavalvonnan tiukentamista”, keskustapankin pääekonomisti Thorarrinn Petursson tiivisti ohjelmassa.
Vaikka sääntelyllä Islanti pelasti oman valuuttansa, toivottiin sääntelyn ajan jäävän mahdollisimman lyhyeksi. Huhtikuussa 2013 jälleen valtaan palannut, talousongelmista syytetty keskustaoikeistolainen hallitus ilmoitti kesällä 2015 alkavansa pikku hiljaa purkaa säännöstelyä.
Ja entä islantilaiset rötösherrat? Lokakuussa 2015 Helsingin Sanomat uutisoi, että Islanti oli tuominnut jo 26 pankkiria ja rahoittajaa vankeuteen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Britanniassa ei ole langetettu yhtään tuomiota finanssikriisiin johtaneesta holtittomuudesta, lehti kirjoittaa.
Tulivuoren purkaus houkutteli turisteja
Julkisuudessa on kiitelty paljon Islannin päätöstä antaa pankkien kaatua. Se oli jotain, mitä muissa talouskriisimaissa ei ole tehty. Toki pankkien kaatuminen syöksi maan aluksi ennennäkemättömään lamaan ja tavallisten ihmisten velat karkasivat käsistä. Joulukuussa 2013 Islannin hallitus kertoi kuittaavansa asuntovelallisten velkataakasta 24 000 euroa. Toimi päätettiin rahoittaa muun muassa korottamalla taloudellisten toimijoiden veroa.
Velallisten taakkaa oli helpotettu muutenkin. Ulkolinjassa tavattu puolustusasianajaja Marino G. Njalsson kertoi ohjelmassa, että Islannissa oli itse asiassa laki, joka kielsi islantilaisten lainojen sitomisen ulkomaiseen valuuttaan. Niinpä velalliset väittivät oikeudessa, että heille oli myyty laittomia tuotteita. Oikeus päätti asian velallisten hyväksi, jolloin islantilaiset saivat anteeksi puolet lainansa pääomasta.
Pankkien kaatumisella ja Islannin kruunun heikkenemisellä oli myös positiivisia vaikutuksia. Kruunun alhaisen arvon ansiosta vienti alkoi vetää, ja se on houkutellut turisteja saarivaltioon. Jopa alkuun epäonnisena onnettomuutena pidetty Eyjafjallajökull-tulivuoren purkaus vuonna 2010 kääntyi voitoksi: sen ansiosta Islanti pääsi maailmankartalle ja komeasti.
Yle Uutiset kertoi vuonna 2013, että maan turismi kasvoi parikymmentä prosenttia vuosittain. Samassa uutisessa todettiin myös, että islantilaisilla itsellään kuitenkaan ei ole varaa matkustaa ulkomaille.
Moni muistaa vuoden 2007, jolloin kaikki näytti loistavalta. Vuoden päästä tuli romahdus. Moni miettii sitä nyt.
Turismin lisäksi Islannin valttina on halpa geoterminen energia, joka on houkutellut maahan kasvavaa alumiiniteollisuutta. Myös maan talouden perinteinen kulmakivi kalastus on ollut vauhdittamassa selviämistä talouskriisistä.
Seitsemän vuotta kriisin jälkeen saarivaltion talous kasvoi muita Euroopan maita vilkkaammin ja maassa oli lähestulkoon täystyöllisyys.
Kesällä 2015 A-Studio raportoi, että Islannissa kävi vuosittain jo yli miljoona turistia. Uudesta talouden buumista huolimatta maassa kyti edelleen tunne eriarvoisuudesta. Palkkojen nousu on näkynyt lähinnä hyvätuloisten taskuissa. Entä mitä tapahtuu, jos maa vapauttaa jälleen pääoman ja valuutan liikkeet? Kruunun arvo voisi jälleen kerran sukeltaa dramaattisesti. Kukoistavan talouden yllä leijuvat uhkuvat kuulostavat tutulta. Taloustieteen opiskelija Anton Reynir Hafdisarson kommentoi ilmapiiriä:
”Moni muistaa vuoden 2007, jolloin kaikki näytti loistavalta. Vuoden päästä tuli romahdus. Moni miettii sitä nyt.”